Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, joten ei ole ihme, että liikaa vuoden -87 kevään sairaskertomuksia tuijotettuani aloin saada erilaisia tuntemuksia. Tukkoisuutta, jalkakipua, hikoilua ja kurkun karheutta. Varsinaisesti en tullut kipeäksi, mutta viikko oli rikkonainen. Ei kuitenkaan yhtään sellainen kuin ohjelmassa, jossa ei keskiviikon jälkeen ollut suorituksia.
Detaljit voi tarkastaa netti-hpk:sta, mutta yleiskommenttina voi todeta, että harjoittelun löysäämisen ja muutaman täsmätreenin ansiosta löysin uutta vauhtia. 3 km revitys meni aikaan 10.58, kun edellisen viikon tuulessa tuhraantui 11.40. Suunta on siis oikea, vaikka paljon työtä tehtävä, että voisi olla tyytyväinen. Näitä lyhyitä tempoja on onneksi tulossa lisää. Sitä ennen olisi kuitenkin leiriviikko Nyköpingissä. Siis teoriassa. Oikeasti en sinne lähde, mutta laitan myöhemmin tällä viikolla vuoden -87 leiriviikon toteutuksen blogiin. Oma kevätleirini on tällä kertaa syntymäpäivälahjaksi saatu 4 päivän Etelä-Saksan reissu, jonne matkaan vaimon kanssa ensi lauantaina. Alppimaisemissa tullee jonkin verran määrää tehtyä, mutta Nyköping-leirin lukemiin ei ole asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti