Rastiviikko

Joskus muinoin oli suunnistuspiireissä kavereita, joita kutsuttiin viestimiehiksi. Sellaisia, joiden rankisijoitus oli 100-200, mutta jotka tekivät Jukolan ja Tiomilan alkuosuuksilla pahaa jälkeä. Näillä kavereilla kausi loppuikin yleensä Jukolaan, sillä 4-osuuksisessa SM-viestissä rahkeet eivät riittäneet enää ykkösjoukkueeseen ja loppukausi meni massaa kerätessä.

Nykyään ei viestimiehiä ole, sillä huippuseurat haalivat riveihinsä maajoukkuemiehiä ympäri Euroopan ja seurat, jotka joutuvat ottamaan joukkueeseensa perussuunnistajia, kamppailevat suurviesteissä sijoista 15-50. Näin ollen Jukola ei ole enää samanlainen käännekohta kaudelle kuin aiemmin ja tavalliset prokesit voivat yhtä hyvin jatkaa kisaamista ja treenaamista kauden loppuun saakka.

Jukolan jälkeen aloittelin itsekin taas retro-treeniä ja viikon verran toteutus onnistui kohtalaisesti. Juhannusviikolla treeniä tuli 7 h 23 min, joka vastasi määrällisesti kutakuinkin ohjelmaa (6 h 55 min), mutta päivätoteutuksissa oli pientä sovellusta. Viikolla 26 järjestettiin vuonna 1987 SM-pitkä matka (nyk. erikoispitkä), jossa voitin H 16 -sarjan. Tänä vuonnahan ei niin ollut, mutta yritin silti poimia muutaman valmistavan treenin vanhasta ohjelmastani. Lomakiireiden takia viikon rytmitys meni vähän eri tavalla, mutta sunnuntaina pääsin testaamaan vuoden 1987 viimeistelytreeniäni eli kaksi päivää ennen SM-kisaa kierros Veikkolan pururataa kovaa. Nyt treeni siirtyi itse SM-kisapäivälle eli sunnuntaiksi ja todisti epäilyni siitä, että kevät ja alkukesä eivät ole menneet parhaalla mahdollisella tavalla. Veikkolan pururata on muuttunut hieman vuosien saatossa, mutta uskoisin juosseeni suunnilleen oikean mittaisen matkan eli Endomondon mukaan 1460 metriä. Vuonna 1987 aikaa kului 5'07" ja tänä vuonna 5'12". Maailma ei musertunut, mutta pettynyt olin. Positiivista oli se, että huonosta kulusta huolimatta sain aika hyvin itsestäni irti.

Viikko 27 sotkikin sitten treenit täysin. Vieressäni yönsä viettävä puutarhasuunnittelijamme nimittäin oli pyhästi vannonut, että trampoliini ei tule pihaamme pilaamaan maisemaa. Tyhmyyksissäni menin kysymään, että käykö, jos kaivan sille kuopan niin, että sen pinta tulee maan tasolle. Ja sehän kävi. Niin sitten kaivoin viikolla 26 viisi tuntia ja viikolla 27 noin 25 tuntia kuoppaa savimaahan. Viikon 27 muut treenit olivatkin perjantain ja lauantain vajaan puolen tunnin juoksut, joista perjantain treeniin sisältyi 2,1 km rykäisy Haikon pururadalla aikaan 7.47.

Viikolla 28 palasin taas ohjelman pariin, sillä vuorossa oli rastiviikko. Vuonna 1987 osallistuin perättäisillä viikoilla sekä Kainuun rastiviikkon että FIN 5 -rastiviikkoon, joista molemmista nappasin kakkossijan H 16 E:ssä. Kainuu oli Reko Martin hallintaa, eikä ykkössija ollut oikeastaan haarukassa missään vaiheessa, mutta FIN 5:n sössin noin 4 kertaa. Aluksi kolmessa ensimmäisessä osakilpailussa annoin turhaa etumatkaa pahimmille kilpakumppaneille ja sitten vielä viimeisessä kisassa hukkasin neljännessä osakilpailussa hankkimani reilun kolmen minuutin etumatkan ja hävisin loppukirissä rastiviikon voiton Jari Lehtoselle.

Tänä vuonna tavoitteena olivat kärkisijat H 40 A -sarjassa, mutta toki on myönnettävä, että edeltävän viikon lapiohommat pistivät hieman epäilemään kulkua. Vastuskin oli kovaa luokkaa, sillä mukana olivat mm. vuonna 1989 vain 19-vuotiaana miesten MM-kisaa ykkösrastilla johtanut Matti Karvonen, nuorten maailmanmestari vuosimallia 1990 Mikael Boström, viisinkertainen MM-mitalisti Timo Karppinen ja muuten vaan maajoukkueessa aikoinaan juosseet Kenneth Cederberg ja Jouni Mähönen.

Eihän se juoksu juuri kulkenutkaan koko viikon aikana kuin ajoittain kolmannessa ja neljännessä osakilpailuissa ja niissäkin vain tasaisella ja alamäissä. Kahdessa ensimmäisessä kisassa sujui kuitenkin suunnistus niin hyvin, että yhden välipäivän jälkeen sirkuksen muuttaessa Kisakallioon kolmeksi viimeiseksi päiväksi, olin yhteistuloksissa kolmantena, Mähösen ja seurakaverini Pekka Lapilan jälkeen. Odotukset olivat siis korkealla, sillä kolmannessa ja neljännessä kisassa pääsin starttaamaan sarjani loppupäässä, jolloin mahdollisuus hyötyä urista oli suuri. Valitettavasti en tälläkään kertaa onnistunut kesyttämään Kisakallion maastoja, vaan tein jatkuvasti pieniä virheitä ja sijoitukseni putosi kahdessa seuraavassa osakilpailussa neljänneksi 10 minuuttia Mähösestä ja 4.16 Karppisesta. Viimeiseen osakilpailuun toi kuitenkin jännitystä 10 sekuntia edelläni, kolmantena, startannut Matti Karvonen ja puolitoista minuuttia perääni lähtenyt Lapila. Taktiikka ja tavoite oli selvä: Masa kiinni heti alussa ja sen jälkeen yhdessä suunnistaen Peksiä karkuun ja Timppaa kiinni ja loppukirissä ohi. Hyvä suunnitelma, mutta toteutus huono. Masa antoi ottaa kiinni alun jyrkässä mäessä, mutta heti kun loiveni, hän hyökkäsi ja repäisi samantien n.15 sekunnin kaulan. Tuossa maastossa se on niin paljon, että ensimmäisessä puskassa hukkasin selän ja koska olimme heti alussa juosseet pienen matkaa väärään suuntaan, hukkasin myös sijaintini. Jatkoin matkaa suunnalla kohti ykköstä ja näinkin Masan selän uudestaan, mutta jalkani eivät kerta kaikkiaan pelanneet ja piti luovuttaa. Tällä kertaa hidastin ja selvitin olinpaikkani ja löysin ykköselle hyvin. Juoksu oli kuitenkin todella vaivalloista ja niinpä Peksi sai jo kakkosella näköyhteyden ja neloselle mennessä livahti ohi. Vitoselle oli pitkä väli, jonka alun juoksimme yhdessä, mutta olin ylämäissä selvissä vaikeuksissa ja annoin Peksin mennä. Oma reittini välin puolivälissä oli kuitenkin nopeampi ja pääsin edelle, mutta luin olinpaikkani täysin väärin ja takaatulleen Peksin ihmetellessä paukkasin aivan väärään mäkeen ja tein viiden minuutin virheen. Siihen loppui asenne, enkä jaksanut enää keskittyä ollenkaan ja päästin vielä Cederberginkin ohitse. Viikon loppusijoitus oli siis kuudes ja viimeisen osakilpailun 18., 14 minuuttia Mähöstä hitaampana.

Tavallaan harmittaa, että viimeinen osakilpailu juostiin takaa-ajolähtönä, sillä omat vire neljännen kisan jälkeen alkaneine kurkkukipuineen ei mahdollistanut mies miestä vastaan -taistelua ja pää ei antanut myöden tehdä vain omaa yksilöllistä juoksua. Väkisin Karvosen perässä juoksemisen sijaan olisi pitänyt vain tehdä oma juoksu ja katsoa sitten loppurasteilla, näkyykö muita ja tuleeko sijoituksista taistelua.

Tänään olen potenut flunssaa kunnolla ja voi olla, että huomennakin pitää vielä levätä. Sen jälkeen alkaa taas treeni, enkä aio enää loppukesästä tehdä yltiöpäisiä lapiohommia. Ihan pieniä vain.

Waterloo-Jukola

Jukola oli ja meni. Jos miesten viestin hajontavirhe jätti koko kisan ylle ikävän varjon, ei omakaan osuuteni muodostunut miksikään klassikoksi, vaan ansaitsee pikemminkin paikkansa omassa Jukola Hall of Shame:ssani. On suorastaan käsittämätöntä, kuinka totaalisesti on mahdollista kadottaa juoksuvire viikossa. Se ei enää itseni tuntien olekaan niin käsittämätöntä, kuinka paljon annan sen vaikuttaa suoritukseen.

Juoksu tuntui jo verrytellessä erittäin raskaalta ja olo oli kaikin puolin huono, jopa oksettava. Siksi teinkin noin pitkää (15,7 km) osuutta ajatellen melko pitkän, 20 minuutin verryttelyn. Se ei vain auttanut. Ihan alussa vedin maltillisesti fyysisesti helppoa ykkösväliä ja ehdin jo toivoa, että suoriutuisin kunnialla ja kilpavauhdilla ankkuriosuudesta. Kakkoselle lähdin vähän huonosti, mutta suunnilleen välin puolivälissä iskeydyin Oma Taivaisen peesiin tarkoituksena hyötyä edes hetken maailmanluokan menosta. Sen verran järkeä oli, että annoin siiman venyä, enkä roikkunut väkisin mukana. Tasaisella ero ei kuitenkaan kauheasti kasvanut. Kakkonen oli pienen mäen päällä ja kolmoselle oli edessää risukkoa ja loivaa nousua. Huomasin heti peesin negatiiviset puolet: jalkoja alkoi hapottaa. Annoin Oman mennä, mutta eiköhän takaa puuskuttanut lävistykset kimallellen Jöjje Wickholm. Huikkasin Jöjjelle, että "otetaan Oma kiinni". Jöjje hyväksyi suunnitelman, mutta ei jäänyt odottelemaan. Jöjjen peesistä en juuri hyötynytkään, sillä jalat olivat jo täysin tönköt ja rennon kauris(mäki)maisen askelluksen sijaan hoipuin kuin Nupe lentokoneen portaissa. Tosin laskeutuminen kaatuillessani ei ollut yhtä rentoa.

Tämän jälkeen siirryin toteuttamaan taas omaa juoksua, mutta ei se sujunut ollenkaan. Heti kun edessä oli mäkeä, risua tai muuta hidastavaa pohjaa, meni homma kompuroinniksi ja suunnistuskin muuttui mutkittelevaksi. Joillain helpoilla pätkillä sain jotenkuten ylläpidettyä vauhtia, mutta puoleenmatkaan mennessä jalkoja ja selkääkin särki niin paljon, että välillä piti hölkkäillä.

Hölkkäillessäni palauduin kai sen verran, että TuMen ja Lidingön kakkosjoukkueiden saadessa minut kiinni, tein vielä viimeisen epätoivoisen yrityksen ja liityin letkaan n. 3-4 kilometriksi, mutta kun siitä lopulta eri hajontarastin ja sen pienen pyörähtämisen myötä putosin, putosi vauhti loppulenkin aikana vielä entisestään ja sain vain vaivoin, minuutin erolla pidettyä seuramme kolmosjoukkueen takanani.

Mistä huono kulku ja oksettava olo sitten johtuivat? Vaikea sanoa varmasti, mutta luulisin valmistautumisen menneen pieleen tankkauksen osalta. Torstain maailmancupin osakilpailua järjestäessäni jäi ravinto iltapäivällä niukaksi ja kuittasin menetyksen erittäin tuhdilla iltapalalla. Perjantaina ravinto oli normaalia perusruokaa, mutta lauantai eli kilpailua edeltävä päivä meni läskiksi. Päähommani suurviesteissä on viimeisten kolmen vuoden ajan ollut MS Parman naisten managerointi ja huolto kisan aikana. Siinä huollon lomassa en ehtinyt ollenkaan lounastamaan ja korvailin ravintoa popsimalla mukana olleet kolme proteiinipatukkaa. Venlojen viestin jälkeen ajelin kämpille, jossa olikin päivällisaika ja muka ruuan puutteessa koko päivän olleena vedin aikamoisen teiniroikalesatsin. Yöllä ei sitten uni tullutkaan, koska oli niin raskas olo ja jopa oksetti.

Valitettavan surkeasti päättyi siis kevään kilpailukausi ja seurateltalla ilmoitin, että lopetan. Kaiken. Punapipo-Vainio kuitenkin houkutteli jatkamaan ja sanoi, että kannattaa valita seuraavaksi ohjelmaksi joku sellainen vuosi, kun vauhti oli kovimmillaan. Täytyy analysoida. Sitä ennen vedän kuitenkin 1987-ohjelman loppuun. Kesäharjoittelukausi alkoi tänään.

Välitilinpäätös

Kevään kilpailukausi on ensi viikonloppuna juostavaa Jukolaa vailla valmis. Juostujen kisojen ja harjoitusten perusteella voi tehdä joitain johtopäätöksiä harjoittelun onnistumisesta.

Kunto on tällä hetkellä paras viiteen vuoteen, mutta suorituksissa se ei ole vielä näkynyt. 40-vuotias kroppa olisi ehkä tarvinnut talvella vähän monipuolisempaa ja enemmän ärsykkeitä antavaa treeniä. Toisaalta touko-kesäkuussa en ole pystynyt treenaamaan -87-ohjelman mukaan ja tekemättä ovat jääneet nimenomaan suorituskyvyn kannalta tärkeimmät treenit eli kovavauhtiset suunnistukset. Suurimpana syynä ongelmiin oli toipilaana juostu Tiomilan ankkuriosuus, jonka jälkeen pohkeet olivat pari viikkoa ihan turtana. Suunnistusmenestystä ajatellen olen ylipäänsä suunnistanut liian vähän ja vasta viime viikonlopun Suunto Gamesissa juoksu muistutti kilpaurheilua. Jaksamisen kanssa ongelmia ei ole oikeastaan ollut Tiomilaa ja varauksin SM-ep:ä lukuunottamatta.

Vauhtiongelman ratkaisemiseksi on olennaista tehdä kesällä pari asiaa vähän paremmin. Olen tullut siihen tulokseen, että hyvästä kunnosta tai hapenotosta ei ole hyötyä, jos jalat ja keskivartalo eivät toimi. Juoksuvauhtia ovat rajoittaneet mielestäni ennen kaikkea lantion seudun jäykkyys (lonkan koukistajat, alaselkä) ja voiman puute metsäjuoksussa. Kun Jukolan jälkeen palaan taas retro-treenaamisen pariin, on huomioitava pari asiaa: aamujumppa 3-4 kertaa viikossa ja koordinaatioharjoitukset peruslenkkien lomassa. Vauhtejakin pitänee varioida vähän enemmän. Suunnistusjuoksuun otan kuuriksi FIN5-rastiviikon ja muutenkin teen ohjelmanmukaiset maastotreenit tavalla tai toisella.

Vko 21

SM-erikoispitkästä palautuminen lähti hyvin käyntiin. Sovelsin vähän ohjelmaa ja muutin maanantain puolipitkän ja tiistain suunnistuskilpailun työmatkapyöräilyksi, jossa kotiin tullessa tein vajaan tunnin verran lisälenkkiä. Keskiviikon työmatkajuoksut höystettynä puolen tunnin päiväfutiksella antoivat jo merkkejä täydellisestä palautumisesta ja loppuviikoksi oli suunnitteilla täysipainoista ja monipuolista treeniä. Valitettavasti jo tiistai-iltana alkanut epämääräinen kurkkukipu ja tukkoisuus kääntyi viimeistään torstai-illan suunnistuksen myötä allergiaoireista flunssaksi. Torstaina Lapinjärvellä yritin kilpailuvauhtista 6,2 km suunnistusta, mutta keuhkot kieltäytyivät yhteistyöstä ja könyämiseksihän suoritus lopulta meni. Perjantaiaamuna olo oli jo selkeästi flunssainen, mutta pyöräilin vielä töihin urheilusuoritusta muistuttavalla tempolla. Kotiin tulinkin sitten Porvoon Paahtimon ja rommikaakaon vahvistamana hissukseen pyöräillen. Lauantain, sunnuntain ja maananantain lepäsin suosiolla.

Kevään kohokohta

Syksyllä, kun aloitin hölmön ideani treenata uusiksi vanha harjoituspäiväkirjani,oli yhtenä motivaation lähteenä suunnistuksen erikoispitkien matkojen SM-kisa Ilomantsissa. 1987 voitin kyseisen, silloin vielä pitkän matkan nimellä kulkeneen SM-kisan H16-sarjassa ja nyt oli aikomus toistaa temppu H40-sarjassa. Silloin SM-pitkät pidettiin vasta 28.6. ja olin sekä taidollisesti että fyysisesti valmis taistelemaan voitosta. Nyt tilanne oli toinen: SM-ep järjestettiin jo 21.5. ja minulla oli alla vain yksi suunnistustreeni ja kolme enemmän tai vähemmän pieleen mennyttä kisaa.

Viimeinen treeniviikko, vko 19, sujui kokolailla vuoden 1987 merkeissä. Poikkeuksia oli yksittäisten treenien pituuksissa ja viikonlopulle markkeeratut kaksi kisaa vaihtuivat lauantain suojuoksuun ja sunnuntain 7 km tv-kovaan maantiellä. SM-ep -viikolla en sitten harjoitellut oikeastaan yhtään. Tiistaina tein kolme puolen tunnin lenkkiä ja torstaina vajaa 20' kuntopiirin. Siinä kaikki. Syynä olivat ennenkaikkea Tiomilasta saakka vaivanneet pohkeiden alaosat ja juminen lantionseutu. Pohkeet olivat itse asiassa niin romuna, että pelkäsin koko Pohjois-Karjalan keikan jäävän väliin. Keskiviikkona aloitinkin paniikinomaisen magnesium- ja linimenttikuurin.

Itse kisa oli sitä mitä luvattiin: 16 km tiukkaa suunnistusta ja polvennostoa varvikossa. Tiellä ja kankaalla verrytellessä olo oli hyvä. Edes perjantai-illan 5,5 tunnin ajomatka ei ollut jumiuttanut paikkoja ja jalat olivat kevyet ja selkä vetreä. Tavoite oli välttää virheitä ja pitää kovaa vauhtia fyysisesti helpoilla pätkillä. Jo puolen tunnin paikkeilla huomasin kuitenkin, että ainoa mahdollisuus selvitä kunnialla radasta, oli tasaisen vauhdin ylläpitäminen. Maasto oli aivan liian raskas tiejuoksijalle. Oikeastaan missään vaiheessa matkaa ei ollut mahdollisuutta tempoiluun, oli vain puskettava eteenpäin ja varottava kramppeja. Pari kilsaa ennen maalia olin 9., mutta onnistuin nostamaan vauhtia vauhdikkaammalla loppupätkällä niin, että maalissa olin 6. eli viimeisellä palkintosijalla. Kuudella viimeisellä välillä olin kaikilla neljän nopeimman joukossa, mutta sekään ei olisi riittänyt kuudenteen sijaan, ellei minua jo kolmella minuutilla johtanut Nauvon susi olisi joutunut kramppien takia makaamaan kankaalla 4-5 minuuttia ja vielä myöhemmin liottamaan pohkeitaan ojassa.

Syksyllä asetettu tavoite jäi siis toteutumatta, mutta lopulta olin ihan tyytyväinen. Paikat kestivät ja sain plaketin palkintokaappiini. Tai siis pahvilaatikossahan ne prenikat ovat. Kevään treenit olivat vääränlaisia näin kovaa matkaa ajatellen. Vuoteen 1987 verrattuna ratkaisevat laadulliset heikennykset olivat ennen kaikkea kevätleirin puuttuminen ja toukokuun vähäiset suunnistuskerrat. Ilomantsissa edelläni olleet miehet olivat itseäni vanhempia, 42-44-vuotiaita ja oikeastaan kaikki kunnon työmiehiä, vaikka juoksuvauhti sileälläkin on kovaa. Vain yksi heistä on kaltaiseni kovapohjaisten maastojen kasvatti, kaikki muut ovat mäkisiltä tai soisilta alueilta. Puutteellinen lihas- ja metsäjuoksukunto siis estivät paremman menestyksen, mutta koko matkan jaksaminen luo uskoa syksyn SM-kisoja ajatellen.

Vko 18

Tiomilasta palautuminen on ottanut aikansa ja koska palautuminen on muutenkin hidasta nykyisin, on ohjelmassa ollut väsyneitä lenkkejä. Siitepölyt ovat kaiken lisäksi pahentaneet tilannetta. Kutakuinkin suunnitellusti olen silti pystynyt treenaamaan.

Ma: Puolen tunnin verryttelyn sijaan lepo. Ennen kaikkea siksi, että 1987 juoksin Tiomilassa jo lauantai-iltana ja lepäsin sunnuntaina. Nyt lepo siirtyi päivällä.

Ti: Maanantain verryttely siirtyi tähän. Leppoisa 41'/ 6,7 km koulunkäyntiavustajan kanssa liikuntatunnilla. Ohjelmassa olisi ollut maastojuoksu, joka tdb:n mukaan oli 4,9 km ja aikaa oli mennyt 16.00. Ei voi pitää paikkansa.

Ke: Vieläkään en ollut tarpeeksi palautunut maastojuoksuun, joten juoksin Felixiä vaunuissa työntäen 54'/ 10,5 km eli aikalailla ohjelman mukaan.

To: Torstaille oli tarjolla pikkunätti 9 km, mutta rohkaistuin yrittämään rästiin jäänyttä maastojuoksua. Verryttelyssä jalat olivat kevyehköt, mutta alkukiihdytyksen ensimetreillä krampannut oikea etureisi vähän pelotti ja pakotti hillitsemään vauhtia. Koska mitään dramaattista ei tapahtunut, yritin vetää kuitenkin täysillä tavoitteena 16 minuuttia. Jossain 9-10' kohdilla etureidet alkoivat valitettavasti olla niin lopussa, että asenne hiipui ja lopetin sopivaan ulkoilutien risteykseen ajassa 15'18". Gps-mittauksen mukaan ehdin tässä ajassa juosta 4,1 kilometriä, joka ei varsinaisesti tyydytä minua vauhdin puolesta. Mutta koska sain kuitenkin kohtalaisen hyvin itsestäni irti, lasken treenin onnistuneeksi.

Pe: Taas olisi ollut tarjolla 9 km hissuttelu. Juoksin kuitenkin lauantaille ohjelmoidun pitkän lenkin (120'/ 20,5 km) tähän väliin, koska sunnuntaiksi olin ilmoittautunut suunnistuskisoihin, enkä uskonut, että pitkä lenkki edellisenä päivänä parantaisi suoritusta. Varmaan ihan hyvä ratkaisu, sillä sen verran väsynyttä menoa nytkin oli ja juoksinkin vain 89'/ 17,3 km.

La: Vedin sukulaispojan synttärikemujen päälle leppoisan 57'/ 11,5 km kisoihin valmistavan lenkin Paraisilla. Lopussa oli pienen hetken hyviä tuntemuksia, kunnes ne taas hävisivät. Paniikinomaisesti tein lenkin päälle vielä 8' keskivartalon liikkuvuusliikkeitä toivoen, että siitä olisi jotain iloa sunnuntain kisaa ajatellen.

Su: Tälle viikonlopulle ei suunnistuskisoja oltu ohjelmoitu, mutta sukulointi kisapaikkakunnalla ja todella vähäiset suunnistuskerrat tänä keväänä saivat minut ilmoittautumaan Saaristorasteille. Tein maltillisen ja lantion liikkuvuuteen painottuneen 3 km verryttelyn ja se auttoi jonkin verran. Juoksu ei varsinaisesti kulkenut, mutta se ei myöskään matkan edetessä hiipunut samanlaiseksi könyämiseksi kuin Silja-rasteilla. Suunnistus sitä vastoin oli samaa surkeaa tasoa. 5,9 km radalla tuli virheitä 5' ja tappiota voittajalle hieman yli 8'.

Vkot 16-17

Viimeisten parin viikon blogihiljaiselo ei onneksi tarkoita hiljaiseloa treenirintamalla. Mitään mullistavaa en ole tehnyt, mutta kilpailukausi on avattu, kuumeesta ja vatsanväänteistä kärsitty ja Ruotsissa on nähty sellainen ihme kuin rap-artistin keikka suunnistuskisoissa. Harjoitusohjelmaakin olen noudattanut kohtuullisen tunnollisesti, mutta terveysongelmien takia määrät ovat jääneet suunnitelluista.

Vko 16

Ma: Leiriviikon päälle ohjelmoitua lepopäivää ei nyt olisi tarvittu, mutta tukkoisuudesta putsatut ja ärtyneet korvat kaipasivat treenitöntä päivää.

Ti: 7,5 km/45' palauttava lyheni 4 km:iin. Tarkoitus oli hyödyntää koulun liikuntatuntia, mutta hyödyntäminen jäi lyhyeen, koska piti palauttaa yksi ahdistunut oppilas takaisin koululle.

Ke: Ohjelman mukainen 8 km lenkki, tosin 12' kovempaa kuin vuonna 1987 eli 38 minuuttiin.

To: Nykypäivän Peeter Pihlin ja menneiden aikojen Maarian Mahdin innoittamana toteutin ohjelmassa olleen 8 km vauhtileikittelyn ns. vuorotonneina eli joka toinen reipasta, joka toinen kovaa. Kaiken kaikkiaan juoksin nyt 10 km, josta 6 km vuorotonneja aikaan 23.02 kovimman tonnin oltua 3'24" ja hitaimman 4'09". Kulku ei ollut ihan yhtä hyvä kuin edellisellä viikolla.

Pe: Pidensin 5 kilsan lenkin 8,5/48' polkulenkiksi. Porvoossa oli vielä lunta.

La: 1987 juostiin tällä paikalla Isotonic. Isotonic on nykyään FinnSpring ja se olisi nytkin ollut tarjolla, mutta vaimo ei innostunut lähtemään Yläneelle. Niinpä avasin suunnistuskauden tekemällä oman suunnistustreenin Sipoossa, jossa alkumatkan kalliot olivat sulia, mutta loppumatkan kuusikko luminen ja märkä. Niinpä suunniteltu 8 km jäi vajaaksi, sillä jalat eivät tykänneet kylmästä ja märästä. Luovutin 6,5 km kohdilla, joka oli sinänsä sääli, sillä siihen asti oli kulkenut.

Su: Isotonic-viestin päivä. En lähtenyt puolustamaan vuoden 1987 voittoa, vaan vedin 6 km/28' verryttelyn maanantain Silja-rastien valmisteluksi.

Yhteensä treeniä 3h 56', joka jäi tavoitteesta vajaan tunnin.

Vko 17

Ma: Silja-rastien 6,5 km/48' suunnistus + 2 km verkat 15,5 km pelen sijaan. Ei kulkenut, eikä sujunut. Vartin kuntopiiri jäi tekemättä.

Ti: Liikuntatunnilla 9,5 km/52' hölkkä ja illalla 6,1 km/32' vajuilu eli vaunujuoksu. 18 km/110' olisi ollut ohjelmassa.

Ke: Tiistain ja keskiviikon setit menivät päittäin vaihtoon eli vedin nyt 18 km pelen, josta ensimmäiset 9,5 km vaunujen kanssa. Lenkin jälkeen iski vilu ja lihaskivut. Vartin kuntopiiri jäi tekemättä.

To: Kuumeessa. Väliin jäi 11 km pele.

Pe: Ihan kuin torstai. Niin ohjelman kuin toteutuksenkin suhteen. Todella hiljaisia muuten olleet nuo 11 km pelet, 70 ja 75'.

La: 1987 juoksin tähän paikkaan toisen Tiomila-juoksuni ja ensimmäistä kertaa Lynxin ykkösessä. Nykyisin paremmin matkanjärjestäjänä tunnettu Simo "Finncom" Sukselainen poti muistaakseni polvea ja luovutti kilpailupaikalla itselleni 12,7 km:n toisen osuuden. Tuohon aikaan viesti starttasi aiemmin ja koko osuus oli valoisa. Lyhyet osuudet olivat pimeällä ja siksi sain noin pitkän osuuden. Selvisin kuitenkin kunnialla, sillä aikaa meni 1.25 ja kirkkonummelainen suunnistusvaikuttaja ja uskonnon opettaja aiheuttikin seuraavalla viikolla hämmennystä yläasteella huutaessaan innostuneena minuulle:" Mahtava juoksu Jussi. Joukkueen toiseksi parasta kilometrivauhtia". Pakko kai juoksuun oli olla tyytyväinen, vaikka kaksi kertaa kävin väärällä hajonnalla ja tein molemmissa paikoissa 3-5 minuutin pummit.

Tämän vuoden Tiomilassa lauantain ohjelmaan kuului MS Parman naisten koutsaaminen ja hyvin naiset juoksivatkin, vaikka tavoite 10 sakkiin pääsemisestä jäi kuuden sijan ja kolmen minuutin päähän. Ilta huipentui sitten siihen Botkyrkan oman pojan, Dogge Doggeliton, kolmen biisin rap-showhun.

Su: 1987 tämä oli lepopäivä, mutta nyt sain kunnian juosta MS Parman kakkosjoukkueessa ankkuriosuuden. Onneksi muut kaverit juoksivat niin hyvin ja sain juosta koko 16,5 km, enkä joutunut yhteislähdön lyhennetylle versiolle. Loppuviikon sairastelun ja lauantain huoltohommien jälkeen lyhyt versio olisi kyllä riittänyt, sillä osuuteeni meni aikaa 1.53 ja risat. Jaksoin puolitoista tuntia, sitten alkoivat krampit ja pian perään energiat loppuivat. Kerjäsin jopa YKV:n ankkurilta geelin, ettei tarvinnut kävellä vikaa 1,5 kilsaa. Suunnistamattomuudesta ja huonosta keskittymisstä johtuen osuuden alkukin sujui huonosti, mutta kilometrit 3-13 uskon suorittaneeni kutakuinkin sellaista vauhtia, joka vastaa tämänhetkistä tasoani. Tyytyväinen olisin ollut noin 10' parempaan aikaan.

Sairastelujen takia viikon suunniteltu tuntimäärä 9h 35' jäi vajaaseen kuuteen tuntiin. Nyt pitäisikin saada taas vähän lisää määrää, sillä kone tuntuu kaipaavan kisojen lisäksi myös kilsoja.

Korkeanpaikanleiri

Vaimo-kulta järjesti loistavan yllätyksen 40-vuotispäiväni kunniaksi ja vei minut neljäksi päiväksi Saksan Alpeille Berchtesgadeniin. Lapset jäivät reissun ajaksi isovanhempien huomaan, joten vaarana oli, että homma olisi mennyt pelkäksi vällyjen alla makoiluksi, mutta onneksi on tullut lapsena juotua veikkolalaista porakaivovettä, joten voimia riitti sekä reippaisiin vaelluksiin että muihin aktiviteetteihin.

9.4. Kone starttasi Helsinki-Vantaalta klo 9.05, mutta kello oli soimassa jo 4.20, koska minun piti viedä vanhempi tyttö uimahallille viideksi. Silloin starttasi uimaseuran bussi kohti Turkua ja Maarianhaminaa, jossa tytöllä oli kisat. Jotta lauantai muodostuisi varmasti raskaaksi, päätti poika herättää minut jo 3.40, enkä sen jälkeen nukkunut ennen kuin illalla Saksassa.

Müncheniin laskeuduimme klo 10.35 ja laukun odottelun ja vuokra-auton etsimisen jälkeen pääsimme autobaanalle noin tunnin myöhemmin. Berchtesgadenissa olimme puoli kolmen maissa ja kaupassa käytyämme vaihdoimme farkut capri-trikoisiin ja city-lenkkarit Salomonin maastolenkkareihin ja suuntasimme kohti Kneifelspitzeä. Majapaikastamme 650 m korkeudesta laskeuduimme aluksi n. 50 m alas kylään, josta lähdimme nousemaan 1189 m korkeudessa olevaa määränpäätämme kohti. Jo menomatkalle osui sen verran tasaisia ja jopa alamäkipätkiä että juoksimme ehkä kolmasosan matkasta. Ylös huipulle meni aikaa 85' ja siellä nautimme yhden puolen litran radlerin puoliksi. Erittäin virkistävä juoma, jossa prosentteja on noin 2,5, joten paluumatkallakaan ei tehnyt tiukkaa juosta. Paluuseen menikin aikaa vain tunti, vaikka emme jyrkissä paikoissa juosseet etureisiä säästääksemme. Kämpillä palautumista edesauttoi saksalaisen palautumisjuoman lisäksi saksalaisesta raakamakkarasta tehty pastakastike.

10.4. Koska sisäinen kellomme ei siirtynyt loma-moodiin, vaan heräsimme yleensä puoli seitsemän maissa, pääsimme myös suht aikaisin aina liikenteeseen. Se oli pelkästään hyvä asia, sillä mikäs oli lähtiessä vaeltamaan, kun lämpötila oli parikymmentä astetta. Toisen päivän reissumme suuntautui 10 kilometrin ajomatkan päähän Wimbachklamm-nimiseen solaan. Lähtö- ja maalipaikka Wimbachbrügge sijaitsi n. 600 m korkeudella ja kääntöpaikka Wimbachgriesshütte 1362 metrissä. Reitti oli paikoitellen mukavan loiva, joten taas sai ottaa juoksuaskelia, vaikka myönnettävä on, että edellisen päivän alamäet olivat tehneet etureidet helliksi. Reittiopasteiden mukaan kääntöpaikalle olisi pitänyt mennä 3h 15 min, mutta me käytimme 1h 45 min. Reissun aikana selvisikin, että reitit on aikataulutettu nahkahousu- ja kävelykeppi vaeltajille ja taukopaikoilla olisi tarkoitus popsia bratwurstia ja kakkuja. Me tyydyimme myslipatukoihin. Paluumatka alamäkeen meni luonnollisesti vielä nopeammin, 75 minuuttiin.

Iltapäivällä ajoimme 25 km päähän Itävallan puolelle Saltzburgiin, jossa turistikävelimme pari tuntia ja nautimme wiener schnitzelit vasikanlihasta.

11.4. Jotta Esa Huttunen ei olisi pettynyt matkaamme, otimme maanantain kohteeksi Adolf Hitlerin 50-vuotislahjaksi saaman Kehlsteinhausin 1834 metrissä. Sinne ajelimme Rossfeldstrassea
pitkin. Parkkeeramisemme auton 1100 metrin korkeudelle ja aloitimme kapuamisen aluksi metsätietä. Jossain vaiheessa tulimme varsinaiselle reitille, joka oli asvaltilla päällystetty serpentiinipyörätie. Tosin se oli enimmäkseen lumen peitossa ja parista kohtaa kokonaan poikki lumivyöryjen takia. Ylös kuitenkin päästiin, mutta vaimo skippasi loppunousun ja lähti hissukseen alaspäin autotietä, joka nykyään on vain bussien käytössä. Itse juoksin viimeisen reilu 100 metrin nousupätkän 1700 metristä 1837 metriin jäistä lumipolkua ylös Kotkanpesälle ja vähän pitemmällekin.Kaiken kaikkiaan ylämäkijuoksu kesti 13 minuuttia. Aatunhan ei tarvinnut polkua kävellä; hänelle oli louhittu vuoren sisään tunneli ja sieltä nousi hissi ylös talolle.

Ylhäältä lähdin myös juosten alas ja juoksin vielä tietäkin pitkin, yhteensä n. 20 minuuttia ennen kuin tavoitin vaimon. Lopussa tulimme taas metsäteitä takaisin autolle. Kaiken kaikkiaan reissu kesti 3 tuntia, josta tehokasta aikaa oli 2,5 tuntia.

Tämän jälkeen matka muistutti hetken Sarasen reissuja. Kävimme tosin pesulla, mutta sitten ryntäsimmekin Königsseen McDonaldsille, jotta ehtisimme päivän toiseksi viimeiselle Königssee-risteilylle. Sarastelu kannatti, sillä maisemat Königsseellä olivat huimat ja keli vielä maanantai-iltanakin hieno. Tiistain vesisateessa risteilyä ei olisi kannattanut tehdä.

12.4. Viimeisenä aamuna satoi vettä, tuuli reippaasti ja oli 8-10 astetta lämmintä. Vuoren huippuja ei näkynyt, joten suuntasimme toisenlaisiin maisemiin, Almbachklammin rotkoon. Tämäkin reissu kannatti, sillä 1,5 tunnin aikana näimme mm. 10 tulisalamanteria ja huikaisevan hienoja vesiputouksia ja jyrkänteitä. Ja kastuimme läpimäriksi.

Koska keli oli huono, siivosimme kämpän nopeasti ja lähdimme hyvissä ajoin kohti Münchenin lentokenttää. Matkalla piipahdimme Adidas Outletissa, josta ostin tenniskengät ja hienon rotsin. Kone Suomeen lähti 19.35 ja kotona pääsin nukkumaan 00.30.

13.4. Kotona homma jatkui niinkuin ei reissussa olisi ollutkaan: poika herätti aamulla viideltä, joten yöunet jäivät 4,5 tuntiin. Tunnin höpöttämisen jälkeen hän nukahti, mutta minun pitikin jo heräillä töihin. Työpäivän jälkeen olin aivan lopussa, joten ei treeniä.

14.4. Peruspele 12 km reilu tuntiin ja 10' naruhyppelyt päälle.

15.4. Perjantain treenin perusteella korkeanpaikanleiri onnistui hyvin. Tdb:ssä on tarkemmat kuvaukset, mutta 2 + 1 + 1 + 2 km vetotreeni yhdessä 100 km Euroopan mestarin, kestävyysjuoksun lajipäällikön ja Måren entisen jäniksen kanssa onnistui hienosti. Euroopan mestarille en mahtanut mitään, mutta sopivilla lähtöväleillä ja osin erimittaisilla vedoilla saimme hyvän yhteistreenin aikaiseksi. Oma vauhtikin oli parasta, mitä viiteen vuoteen olen treeneissä onnistunut esittämään. Tästä lienee hyvä jatkaa.

16.4. Lepäilin ja kävin ostamassa uuden läppärin.

17.4. Leppoisa vajaan 7 kilsan äänestyslenkki leppoisassa kevätsäässä.

Kaiken kaikkiaan tämä yhdeksän päivän jakso oli erinomainen. Määrissä jäin toki Nyköpingin leiriviikon lukemista lähes 10 tuntia, mutta rytmitys oli parempi. Katsotaan mitä kauden ensimmäinen startti tarjoaa.

Teknisiä ongelmia

Neljän päivän korkeanpaikanleiri Saksan Alpeilla viime lauantaista tiistaihin sujui hyvin ja kevätleirimäisiä määriä keräillen. Kotona petti sitten tekniikka ja läppäristä hajosi näytönohjain. Ostin eilen uuden koneen, mutta en ole saanut gps-loggeria purettua sillä, joten Saksan reissun datat ovat tulkitsematta ja koneen puuttumisen takia myös tdb täyttämättä yli viikon ajalta. Jotain kertomusta tulee alkuviikosta ja huomenna palaan ohjelman mukaiseen treenaamiseen.

Kevätleiri -87

Koska meneillään olevasta treeniviikosta ei ole mitään blogattavaa vuoden -87 sairastelujen takia, muistelen vähän menneitä eli sairasteluviikon jälkeen seurannutta Ruotsin leiriä.

Pääsin suunnistajien kevätlaitumelle, Ruotsin kevätleirille ensimmäistä kertaa vuonna 1985. Silloin lensimme polleasti Göteborgiin, asuimme IFK:n majalla ja treenasimme siinä lähimaastossa. Silloinkin oli lunta, tosin vain vastasatanut 10 cm kerros nuoskaa. Kahtena seuraavana vuonna lumitilanne oli tämän kevään kaltainen. -86 olimme jossain Smoolannissa (muistaakseni Nässjö) ja se oli pohjoista lukuunottamatta Ruotsin lumisinta seutua. -87 jäimme Nyköpingiin, mutta lunta oli sielläkin. Alkuviikosta polviin saakka, mutta onneksi oli lämmintä ja loppua kohden jopa tosi lämmintä ja pääsimme juoksemaan leiriviikon päätteeksi pari treeniä ja kaksi kisaa melkein lumettomassa maastossa.

Osin olosuhteista, osin sen ajan valmennusfilosofiasta tai sen puutteesta johtuen harjoitusohjelma sisälsi kahdenlaisia harjoituksia: aamulla pitkä suunnistus, jota myös karttalenkiksi tai kaleksi voi kutsua. Illalla juoksin sitten muuten vaan. Ainoat kovat olivat kisat leirin päätteeksi. Suunnistustekniikkaa ei siis treenattu ja taidollinen anti jäikin nykypäivän systeemejä vaisummaksi. Elämästä silläkin matkalla oppi aika paljon. Uimahallireissulla opimme, että Ruotsissa 13-14-vuotiaat voivat polskutella hallissa yläosattomissa. Opimme myös, että ruotsalaisissa kaupungeissa ja niiden uimahallien porealtaissa ei kannata spekuloida muiden istuskelijoiden mahdollista sukupuolista suuntautumista tai vastapäätä istuvan vanhan herran kuolemaa ennustavaa katsetta. Se vanha herra nimittäin on aika usein ruotsinsuomalainen.

Opimme myös, että 10% korttipakasta voi jonkun mielestä olla n. seitsemän. Hyvät naurut taas saimme siitä, kun eräs vanhempi juniori, joka oli ottanut ei-suunnistavan tyttöystävänsä reissuun, ja keskittyi harjoittelussaan ennen kaikkea keskivartaloliikkeisiin, onnistui lopulta romahduttamaan sänkynsä. Pieni puna poskillaan he kantoivat rikkinäisen sängyn pois ja uuden tilalle.

Kahdeksan päivän leirin harjoitukset olivat seuraavanlaisia. Kilometrit on mitattu juostua matkaa.

Su: ap 13,5 km/ 2h 55' kale, ip 8 km/ 50' juoksu tiellä.
Ma: ap 12 km/ 1h 55' kale, ip 13 km/ 1h 20' juoksu tiellä.
Ti: ap 15 km/ 2h 40' kale, ip 6 km/ 40' juoksu kallioilla ja ulkoiluteillä. Pötköttely uimahallissa päälle.
Ke: ap 10 km/ 1h 55' kale, ip 14 km/ 1h 25' juoksu tiellä.
To: ap 10,5 km/ 2h 15' kale, ip 6,5 km/ 40' juoksu tiellä.
Pe: ap 11,5 km/ 2h 5' kale, ip 5 km/ 30' juoksu niityllä ja tiellä.

La: ap 2,5 km/ 15' verryttely + Stigtomtakavlen-viestin ankkuriosuus H 16-sarjassa 6,3 km (7)/ 44.28. Sijoituimme 50 joukkueen sarjassa toiseksi vain 31" Hagaby GOIF:lle hävinneenä. Kaksi ensimmäistä osuutta olivat 4,4 km ja niitä veivät lynxin joukkueessa Jonas "Jonsa" Henriksen ja Janne "Hynni" Kivilaakso. Jonsa oli avauksen 19. jääden kärkeen vajaa 8'. Hynni oli osuutensa nopeimpien joukossa ja nosti meidät 4:nneksi 5' Köpings OK:sta ja Hagabystä. Ankkuriosuudella tein pari minuuttia virhettä, mutta juoksuvire oli erinomainen mättöviikosta huolimatta ja osuuden nopeimmalla ajalla nostin meidät toiseksi. Hagabytä en missään vaiheessa osuutta nähnyt. Illalla tein vielä 4 km/ 25' niittyverryttelyn.

Su: 3 km/ 20' verkat + henkilökohtainen H 16-sarjan kisa Nykönpingissä. Nyt väsytti ja yritin kompensoida huonoa kulkua lisäämällä vauhtia. Seurauksena oli tietysti pummeja, mutta voittoon ei olisi tainnut vauhti riittää millään. Lopputuloksissa olin 9., 4' voittajasta, Ulrik Melkerinveli Karlssonista. Matka oli 5,4 km (6) ja aikaa meni 40.39.

Koko kahdeksan päivän leirin määrät olivat 147,5 km suunnistusta ja juoksua ja tunteja kertyi 21,5. Which was nice.

Vko 13

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, joten ei ole ihme, että liikaa vuoden -87 kevään sairaskertomuksia tuijotettuani aloin saada erilaisia tuntemuksia. Tukkoisuutta, jalkakipua, hikoilua ja kurkun karheutta. Varsinaisesti en tullut kipeäksi, mutta viikko oli rikkonainen. Ei kuitenkaan yhtään sellainen kuin ohjelmassa, jossa ei keskiviikon jälkeen ollut suorituksia.

Detaljit voi tarkastaa netti-hpk:sta, mutta yleiskommenttina voi todeta, että harjoittelun löysäämisen ja muutaman täsmätreenin ansiosta löysin uutta vauhtia. 3 km revitys meni aikaan 10.58, kun edellisen viikon tuulessa tuhraantui 11.40. Suunta on siis oikea, vaikka paljon työtä tehtävä, että voisi olla tyytyväinen. Näitä lyhyitä tempoja on onneksi tulossa lisää. Sitä ennen olisi kuitenkin leiriviikko Nyköpingissä. Siis teoriassa. Oikeasti en sinne lähde, mutta laitan myöhemmin tällä viikolla vuoden -87 leiriviikon toteutuksen blogiin. Oma kevätleirini on tällä kertaa syntymäpäivälahjaksi saatu 4 päivän Etelä-Saksan reissu, jonne matkaan vaimon kanssa ensi lauantaina. Alppimaisemissa tullee jonkin verran määrää tehtyä, mutta Nyköping-leirin lukemiin ei ole asiaa.

Vko 12

Menneen viikon toteutus onnistui loistavasti, ehkä jopa autenttisimmin koko vuoden treeniviikoista. Päivittäinen harjoittelu meni ohjelman mukaan, poikkeuksina vain pari työmatkaliikuntapäivää, jolloin päivän setti jakaantui kahteen osaan. Pientä epäsuhtaa tuli peruslenkkien vauhtien johdosta: vuonna 1987 treenasin kahden flunssan välimaastossa ja päiväkirjamerkintöjen mukaan vaivaa olivat aiheuttaneet yskä ja 15 lyöntiä normaalia korkeampi syke. Näistä johtuen vuoden -87 pelet tein hyvin hiljaisella vauhdilla, joten viime viikon 103 juoksukilometriä (-87 tuli 97,5 km) toteutuivat 32' pienemmällä treenimäärällä eli nyt määrää tuli 8 h 53 min. Tuohon 103 juoksukilometriin kun vielä lisää edellisen lauantain ja sunnuntain yhteensä 33 kilometriä saadaan kasaan 136 kilometriä yhdeksässä päivässä, mikä on vuosikausiin parhaita treenijaksoja.

Ma: Suunnitelma 19,5 km/120', toteutus 19,4 km/97'

Ti: Suunnitelma 10 km/65', toteutus aamulla 6,5 km/33' juoksu töihin ja liikuntatunnilla avustajan kanssa 6,5 km/41' juoksu.

Ke: Suunnitelma 14 km/85', toteutus 12,7 km/69'. Hirveä lumimyräkkä yllätti ja alkoi tulla kylmä, joten skippasin lisälenkin.

To: Pelottavan autenttisesti toteutettu treeni. Ohjelmassa oli 15 km/85' juoksu sisältäen 3 km tempoilun aikaan 11.40. Ja kas kummaa, juoksin 14,6 km/72', josta 3 km tempoilupätkään kului aikaa täsmälleen 11.40.

Pe: Suunnitelma 12 km/70' juoksu, toteutus työmatkajuoksu 6,5 km/32' aamulla ja 6,5 km/33' iltapäivällä.

La: Harjoitusohjelman merkitys korostui lauantaina. Ohjelmassa oli 12 km/70' juoksu sisältäen 5 x 1' vedot. Aamulla en ehtinyt treenata, koska piti fiksailla autoa ennen Stadiin lähtöä. Sinne lähdimme klo 10 ja kotona olimme n. 17.30 ja koska reissuun sisältyi runsaasti autoilua ja vierailuja huonekaluliikkeisiin, olin kotiin päästyäni aika lopussa. Viime vuonna vastaava setti olisi johtanut kotona välittömään siirtymiseen palautumisjuomavaiheeseen, mutta nyt laitoin lenkkarit jalkaan ja lähdin baanalle ja baanalla en tarkoita sitä, mitä Ile ja Simppa aikoinaan tarkoittivat. Pahaksi (vai hyväksi?) onneksi muistin myös treenin sisällön hieman väärin ja tavoittelin 15 km lenkkiä 12 km sijaan. Toteutukseksi tuli 14,6 km/72', jonka loppupuolella revittelin 5 x 1' reiluin palautuksin.

Su: -80-luvulla oli lunta niin reilusti, että silloin ei yritettykään järjestää suunnistuskisoja huhtikuun alkupuolella. Huhtikuun alussa kilpailtiin korttelisuunnistuksessa ja tälle sunnuntaille oli ohjelmoitu Reebok-viesti Rajakylässä H16-sarjassa vajaan 9 kilsan ankkuriosuudella. Korttelikisoja ei enää järjestetä, vaikka lunta piisaa, mutta onneksi pk-seudulla järjestetään sunnuntaisin korttelirasteja. Pääsinkin sopivasti ja aikalailla ohjelman mukaisesti avaamaan korttelisuunnistuskauden talven viimeisillä korttelirasteilla Hakunilassa. Valitsin pisimmän, 12 km radan, ja juoksin sen reippaasti/kovaa. Voisi tällaisia kisojakin järjestää, sillä olihan tuo mielekäs tapa tehdä tehotreeni. Hakunilassakin oli sen verran koirankusetuspolkuja, että välillä sai hyvää reitinvalintaa aikaiseksi valitessaan kiertävän katureitin ja suoremman koirapolun väliltä. Itse kiertelin sen verran, että juostua matkaa kertyi 15,1 km ja aikaa kului 67.44. Miinuksena voi mainita oikeastaan vain sen, että pohkeet flippasivat pahasti jäisillä ulkoiluteillä ja pikkukaduilla. Onneksi on luvassa kevyt treeniviikko.

Vko 11

Ohjelmassa oli edelleen flunssaa, maanantai ja tiistai täyslevolla ja keskiviikkona varovainen vartin kuntopiiri. Koska olin kuitenkin fyysisesti terve, poikkesin ohjelmasta ja treenasin joka päivä, mutta maltillisesti.

Kaiken kaikkiaan vuoden 1987 maaliskuu ja huhtikuun alku olivat rikkonaisia. En malttanut silloin toipua kunnolla viikkojen 10 ja 11 flunssasta ja uusi viiden päivän lepo iski reilun viikon myöhemmin. Nyt olisi tarkoitus pysyä yhtä terveenä kuin olen tähänkin asti ollut. Treenikausi alkoi sairastelulla marraskuussa, mutta sen jälkeen olen ollut käytännössä terve. Flunssan oireita on ollut pariin otteeseen, mutta oireet eivät ole kehittyneet taudiksi.

Ma: Katselin Hot Shots 2:sta ja hypin narua 27' ja tein 22' kuntopiiriä. Vaikka Hot Shots 2 on erittäin hauska, kuuluin aikoinani siihen joukkoon, joiden mielestä Charlie Sheenin esiintyminen pääosassa oli todiste lupaavan näyttelijän alennustilasta. Viime aikojen tapahtumat ovat osoittaneet, kuinka väärässä me kaikki olimmekaan tuolloin.

Ti: 3 km/ 16' hölkkää liikuntatunnilla. Valitettavasti piti kiirehtiä konsulttikeikalle, enkä ehtinyt juosta pidempään. Illalla vielä 6,5 km/ 32' tasatyöntöä Isabellan seurana.

Ke: Lauantain testijuoksuun valmistava harjoitus, jossa juoksin 8,1 km 37 minuuttiin, 10 x 1'/1' vedot sisältyen harjoitukseen. Erittäin jäiset tiet vähän pilasivat harjoitusta.

To: Viikon ensimmäinen suunnilleen ohjelman mukainen suoritus. Yritämme vaimon kanssa olla sen verran cityvihreitä, että vältämme toisen auton ostamista. Toisinaan syntyy tilanteita, joissa toinen vie auton mukanaan jonnekin pidemmälle ja arjesta pitää selviytyä muulla tavoin. Nyt vaimo lähti vanhemman tytön kanssa Tammisaareen hiihtokisoihin ja minun piti viedä nuorempi tyttö illalla telinevoimisteluun. Yleensä sinne lähdetään vartti ennen treeniä, mutta nyt lähdimme kävelemään bussipysäkille 50 minuuttia ennen. Kävelyyn meni 10', odotteluun 5', bussimatkaan 10' ja toisessa päässä kävelyyn taas 5'. Treenien alkua piti odotella siis 20 minuuttia, mutta onneksi ohjaajat olivat jo paikalla ja onneksi he tarvitsivat raavaan miehen apua telineiden kokoamisessa. Ai niin, se treeni oli sellainen, että juoksin jumppatreenien alettua koululta kotiin kierrellen ja kaarrellen eli 9,8 km/50', joka oli 1,5 km vähemmän kuin ohjelmassa.

Pe: Skippasin 12 km mössöttelyn ja katselin Basquait-leffaa tallennuksesta ja hyppelin vähän narua lämmittelyksi (10') ja tein siihen päälle selkäkuntoutusta 8', että testijuoksu ei kaatuisi ainakaan jumiseen selkään.

La: 14 km mössölenkki vaihtui Varsyn ja MS Parman 15 kilsan testijuoksuun maailman motivoivimmalla 2,5 kilometrin eestaas-reitillä Naantalin ohitustien varressa Turun ja Raision rajamailla. Jotta homma ei olisi liian helpoksi mennyt, oli Turussa sadellut räntää läpi yön ja sama räntäsade yllätti minut matkalla niin, että olin 2,5 tunnin ajomatkan jälkeen lähtöpaikalla vain 20 minuuttia ennen starttia. Juoksu ei matkajäykkyyteen kaatunut, mutta pidemmällä palautumisajalla olisin varmaan sen 30 sekkaa niistänyt, jolla olisin Lapilan päihittänyt. Nyt aikaa meni 59.04, mikä on masentavan huono aika, mutta toisaalta aiemmin talvella olen pystynyt ulkona juoksemaan parhaimmillani yhden kilometrin alle 4'/km. Nyt 15 km:llä keskiarvoksi tuli 3'56", joka selittyy ennen kaikkea sillä, että ensimmäiset 3 km menivät n. 3'46"/km. Sen jälkeen vauhti oli enimmäkseen 4' pinnassa.

Su: Ohjelman mukaan 14 km/70'.

Yhteensä treeniä tuli 6 h 22 min eli vajaa tunti enemmän kuin ohjelmassa. Juoksukilsoja sain kasaan 60 ja hiihtoa 6,5.

Testijuoksusta voi tehdä joitain johtopäätöksiä. Mössökuuri on tehnyt tehtävänsä ja jaksoin juosta helposti 15 km "kovaa". Vauhtiharjoittelun vähyyden takia en kuitenkaan pystynyt juoksemaan kovaa. Jalat eivät yksinkertaisesti liikkuneet sellaisella frekvenssillä, että olisin saanut itsestäni yhtä hyvin irti kuin talven vk- ja mk-hiihdoissa. Nyt ohjelmaan onneksi tulee kunnon revittelyjä alimatkoilla viikoittain, joten eiköhän vauhti ala löytyä.

Vko 10

Ohjelmassa oli alkuviikko treeniä ja loppuviikko flunssaa. Varsinaiselta flunssalta vältyin, mutta väsymys, flunssainen olo ja arjen kiireet sotkivat toteutusta pahemman kerran. Onneksi sain mössön sekaan tungettua kaksi hyvää tehotreeniä, joista toinen oli ohjelmassa ja toinen ei. Ensi lauantaina pitäisi testata tosimielellä kuntoa seuran testijuoksussa 15 km matkalla ja nuo kaksi treeniä olivat sitä ajatellen elintärkeät. Testijuoksun takia ajattelin myös tulevalla treeniviikolla ottaa hieman vapauksia ja ymppään puoliväliä viikkoon jonkinlaisen herkistävän treenin, sillä kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä testijuoksut on mukavampi ja parempi juosta levänneenä ja jalat herkkinä. Niin herkkinä kuin se nyt enää tällä iällä on mahdollista.

Ma: Puoliksi ohjelman mukaan eli kilsoja suunnitellut 11, mutta aikaa kului vain 54' kun vuonna 1987 matelin saman matkan SM-hisu -viikonlopusta väsyneenä 75 minuuttiin. Kuriositeettina mainittakoon, että vuonna -87 SM-hisun henkilökohtaiseen kisaan osallistui H 15-16 -sarjassa 102 kilpailijaa. Tänä vuonna näkyi olleen vajaat 40. Hopealle ankkuroimaani viestiin starttasi taas 29 joukkuetta, tänä vuonna 11. Asterixin merirosvoa lainatakseni: "O Tempora, O Mores".

Ti: Välttelin flunssaa ja siirsin 4,5 km hiihtokisan keskiviikolle.

Ke: Hyödynsin liikuntatunnin vajaat puoli tuntia, joka siirtymän jälkeen jäi jäljelle tunnista ja hiihdin hiihtokisan itseäni vastaan. Verryttelyt jäivät vähiin ja kisankin lyhensin 3 kilsaan, mutta tulipa vedettyä verenmaku suussa. Verryttelyt 1,5 + 2,5 km ja 3 km kovaa eli 9'59". Onneksi Yli-Seppo ei ollut näkemässä tekniikan hajoamista. Kokonaisuus jäi uupumaan 30' alkuperäisestä tiistain setistä ja keskiviikolle ohjelmoitu 19,5 km/ 120' juoksukin jäi väliin.

Illalla vielä kävelyhölkkäsin 5 kilometriä/31' yhteen koulutukseen, kun en saanut autoa ja lähdin myöhässä liikkeelle.

To: Ohjelman 9,5 km/55' hölkyttely vaihtui eestaas töihin juoksuun eli 6,5 + 6,5 km/65'. Extrana vielä illan hiihtolenkki 10-vuotiaan tyttöni kanssa. Isabella veti vapaata ja minä tasatyöntöä 7,2 km/33'. Oli hyvä suks. Tai ainakin liukas keli.

Pe: Taas flunssankaltaista tukkoisuutta, päänsärkyä ja vetämätöntä oloa. 19,5 km/120' lenkki jäi väliin.

La: Nyt ei jäänyt mitään väliin, sillä tästä alkoi 1987 4 päivän flunssalepo. Ei kyllä tullut mitään tilallekaan, sillä aamupäivän listoitin ja iltapäivällä kävin GoExpo-messuilla ja ostin sieltä itselleni tällaisen pyörän.

Su: Heräsin aamulla yläselkä ja niska jomottaen ja kaikin puolin väsyneenä. Ryhdistäydyin kuitenkin ja lähdin tekemään testijuoksuun valmistavaa kiihtyvävauhtista treeniä. Yhteensä juoksin 16,8 km/79', josta eka ja vika 4 km olivat pk-vauhtia. Välissä oli vauhtiosuus, jonka yksityiskohdat voi tarkastaa tdb:stä. Kiteytettynä voi kuitenkin todeta, että aamujäykkyyttä oli ihan väärissä paikoissa eli pakaran- ja lonkan seuduilla, enkä päässyt yhtään mihinkään. Yritys oli kuitenkin kova ja kuvittelen saaneeni itsestäni hyvin irti, vaikka sykelukemat uupuvatkin.

Viikon kokonaissaldo jäi vaisuksi, 4h 48 minuuttia, josta oli hiihtoa 14 km ja juoksua 45 km. Vuonna 1987 tunteja kertyi 7 h 10 min. Viikkoon mahtui kolme lepopäivää ja yhdistettynä kaikkeen käkkimiseen ne aiheuttivat jonkinlaista vahinkoa. Tuntuu siltä, että kroppa kestää vain yhden lepopäivän putkeen. Useammasta tulee kaikenmaailman tuntemuksia, jumia ja kiukuttelua.

Vko 9

Viime viikon ohjelmalla valmistauduin vuonna 1987 SM-hiihtosuunnistuksiin H16-sarjassa, josta tuomisina oli 15. sija henkilökohtaisesta ja 2. sija viestistä. Molemmat parhaita hisu-saavutuksiani. Kisoihin valmistauduin seuraavalla ohjelmalla:
ma 30' lätkää, ti-ke-to 8 km juoksua hissukseen 45'-50', pe 2km verryttely (todennäköisesti automatkan jälkeen illalla majapaikassa. Lauantaina ja sunnuntaina oli sitten kisat. Vähän ihmetyttää, miksi ohjelmassa ei ollut hiihtoa, eikä minkäänlaista viimeistelyharjoitusta. Ehkä etelässä ei ollut enää lunta. Ehkä olisin myös tarvinnut valmentajaa. En tiedä.

Tänä vuonna en hisu-SM:iin lähtenyt, mutta viikonloppuna oli toki tarkoitus kovempaa hiihtää ja juosta. Koko viikon vaivannut jojo-flunssa ja omakotiasumisen arvaamattomuus kuitenkin muuttivat suunnitelmia.

Ma: lepo

Ti: maanantain lätkät, 30' ja illalla 8,2 km juoksu, josta vajaa puolet reippaasti. Illalla flunssainen olo.

Ke: 6,5 km juoksu töihin ja töissä 4,5 km hiihto liikuntatunnilla

To: lepo, flunssainen olo

Pe: Edelleen flunssainen olo, mutta koska oli koulun liikuntapäivä, lähdin ladulle. 11,5 km hiihtoa, josta n. kymppi reippaasti.

La: Piti hiihtää kovaa, mutta lenkille lähtö venyi iltapäivään ja peruuntui lopulta kokonaan, kun lumiesteet katolla pettivät kahdesta kohtaa ja lumet valuivat pihaan kahteen isoon kasaan, toinen sisäänkäynnin eteen. Lapioimista riitti kolmeksi tunniksi. Onneksi kukaan tai mikään ei jäänyt alle.

Su: Olin sen verran romuna lapionnista, että hyväksyin hidasvauhtisen kaverin lenkkipyynnön mielihyvin ja siirsin myös sunnuntain kovan hiihdon hamaan tulevaisuuteen. Juoksimme liukkailla kaduilla 15,9 km 88 minuuttiin.

Vko 8

Tein hyvän treeniviikon, niinkuin yleensä hiihtolomalla. Perhe-elämän painottaminen ja alkuviikon pakkaset varmistivat kuitenkin sen, että mihinkään yltiöpäisyyksiin ei ollut mahdollisuus sortua. Kuralan Kartanotilalla maanantaista keskiviikkoon vietetyt kaksi ja puoli päivää muistuttivat kuitenkin sen verran perinteisestä leirimeiningistä, että treenin, lepäämisen ja syömisen pyhä kolminaisuus lähes hallitsi pienen hetken.

Koska vuoden -87 treeniviikko olisi ollut liikaa, en lopulta vilkaissut ohjelmaa kertaakaan, vaan treenasin sen, minkä ehdin ja jaksoin. Laitan kuitenkin alle kuriositeettina vertailtavaksi vuoden 1987 ja 2011 hiihtolomaviikot.

Ma: -87, aamulla 21 km hiihto, illalla 18 km hiihto + 5' kuntopiiri, yht. 2h 45min
-11, iltapäivällä 21,5 km hiihto, 1h 55min

Ti: -87, 31,5 km hiihto, 2h 15min
-11, aamulla 14 km hiihto, iltapäivällä 8,7 km juoksu, yhteensä 1h 52min

Ke: -87, aamulla 23 km hiihto, iltapäivällä 14 km hiihto ja 5' kuntopiiri, yht. 2h 45min
-11, aamulla 17,5 km hiihto, 1h 37min

To: -87, 36,5 km hiihto, 2h 25min
-11, hallitreeni, jossa 3000 m + 4 x 2000 m, yhteensä verryttelyineen 17,4 km ja 1h 21 min.

Pe: -87, aamulla 18 km hiihto (tasatyöntö), illalla 14,5 km hiihto, yht. 2h 35min
-11, 14,9 km juoksu, 1h 17min

La: -87, aamulla 15 km hiihto, illalla 18 km hiihto + 10' kuntopiiri, yht. 2h 30min
-11, aamulla 14,7 km hiihto (61') ja iltapäivällä 25' naruhyppely + 20' kuntopiiri, yht. 1h 46min

Su: -87, 8 km latusuunnistus, 1h 10min
-11, 24,7 km juoksu, 2h 16min.

Yhteensä: -87, 217,5 km hiihto, 16h 25min
-11, 65,7 km juoksu, 67,7 km hiihto, 12h 4min.

Vuoden ennätysviikko tuli siis tehtyä ja varmaan sellaiseksi jääkin, vaikka keväällä olisi 17 tunnin kevätleiri vielä ohjelmassa. Veikkaan, että se ei toteudu. Varsinkaan, kun en aio minnekään leirille lähteä. Muuten ohjelma alkaakin näyttää mukavan leppoisalta, joten toteutuksen ei pitäisi juurikaan ontua.

Vko 7

Viime viikonlopun treeneistä kipeytynyt vasemman reiden sisäsivu, paukkuvat pakkaset ja erityisopetuksen sietämätön arvaamattomuus aikaansaivat sen, että back to '87 muuttui back to '09 -teemaiseksi. En tehnyt oikeastaan yhtenäkään päivänä lähellekään suunnitellun kaltaista treeniä, vaan treenasin talven 2009 tyyliin eli pari hyvää harjoitusta ja muuten jonkinlaista rimpuilua, jossa urheilusta muistutti oikeastaan vain hikoilu. Parina päivänä siirryinkin kotona suoraan palautumisjuomavaiheeseen tai tein vain jonkun symbolisen lihaskuntoharjoituksen. Tekemisen voi tarkistaa tdb:stä, suunnitelmasta voin kertoa sen, että 9 h 20 min olisi pitänyt treenata ja yhtä päivää lukuunottamatta hiihtäen. Nyt yritän hiihtolomailla ja treenata suunnilleen 3/4 tälle viikolle ohjelmoidusta 16 tunnista.

Vko 6

Töissä taas ja meno oli sen mukaista.. Hyvä puoli oli, että pääsin tekemään kerran työmatkaliikuntaa - tosin viikon huonoimmassa kelissä - ja että yksi kelvollinen liikuntatunnin lätkäpelikin toteutui. Huonoja puolia ei voi tietosuojalaista johtuen mainita. Kaiken kaikkiaan tuli hyvä treeniviikko, sillä treeniä tuli jopa suunniteltua enemmän.

Ma: Puoli tuntia lätkää vaihtui hiihtokoulun aikana hiihdettyyn 15,4 km/60' vapaan tyylin lenkkiin.

Ti: Työmatkat juosten lumipyryssä eli 6,5 + 6,5 km, yhteensä 68'. Se oli kilsojen puolesta vähän enemmän kuin ohjelmassa, mutta aikaa kului suunnilleen saman verran. Lisäksi liikuntatunnilla vuoden paras lätkäsessio, 40' peliä hyvällä asenteella lumesta huolimatta.

Ke: 40' lätkää ohjelmassa ja olisihan liikuntatunnilla sählyä ollut tarjonnassa, mutta tunnista meni vähän turhan paljon aikaa erinäisten sosiaalisten taitojen harjoittelemiseen, jotta pelin olisi voinut harjoitukseksi katsoa. Illalla tein lohdutukseksi 24' lumitöitä aina vain korkeampia lumikasoja kesyttäen.

To: Ohjelmaa noudattaen 75' hiihto. Kilsoja tosin tuli pertsalla kaksi vähemmän kuin -87 vapaalla eli 18. No, ne Veikkolan purtsin kilsat nyt olivat silloin mitä olivat.

Pe: Juoksin kutakuinkin suunnitellun 16 km eli 15,8, mutta vähän vauhdikkaammin kuin ohjelmassa. Sain joskus viikolla tarjouksen Liikuntamyllyn vetoharjoituksesta 45-vuotiaitten 100 km juoksun maailmanmestarilta ja SUL:n kestävyysjuoksujen lajipäälliköltä, eikä sellaisesta tarjouksesta sovi kieltäytyä. Juoksimme 4 x 2000 m kiihtyvällä vauhdilla ja päälle vielä 3 x 200 m. Käytännössä juoksin lajipäällikön kanssa, sillä maailmanmestari on 50-osa -matkallakin ihan vauhdikkaassa kunnossa ja paineli kaksitonniset 45 sekuntia minua kovemmin, paitsi viimeisen, jossa puristin viimeiset 900 metriä hänen peesissään ja hävisin vain 24 sekuntia. Hyvä treeni kaiken kaikkiaan, sillä maltoin pitää vauhdin tarpeeksi hiljaisena ja silti se oli paljon kovempaa kuin mitä olisin ulkona pystynyt juoksemaan.

La: Sunnuntain ohjelmassa ollut Harri Poutiaismainen "2 km hiihto (ei luistanut yhtään)" antoi luvan ottaa iisisti, koska lauantaille merkityn pitkän pystyi siirtämään sunnuntaille. Tein siis 11' naruhyppelyä ja aiemmin viikolla väliin jääneen kuntopiirin, tällä kertaa 13', keskittyen taas keskivartaloon ja syviin lihaksiin.

Su: Pakkasta oli 20 astetta, joten vaihdoin 25 km hiihdon 25,4 km juoksuun. Ajassa tämä tiesi 24 minuuttia pitempää treeniä eli käytin aikaa 2 tuntia 14 minuuttia. On muuten ajankäytöllisesti erinomaisen fiksua startata sunnuntain pitkälle lenkille jo 8.30, vaikka vähän potuttikin herätä kellonsoittoon, kun poika oli pitänyt aamuyöstä tunnin verran valveilla. Noinkin pitkän lenkin jälkeen oli silti yllin kyllin päivää jäljellä mm. listojen laittamiseen, leffan katseluun, ruuan laittoon ja lasten kanssa oleskeluun.

Viikon kokonaismääräksi tuli 8 tuntia 26 minuuttia, joka oli tunti 16 minuuttia enemmän kuin suunnitelmassa. Juoksua tuli 55 km ja hiihtoa 33 km, molempia jonkin verran kasiseiskaa enemmän. Ensi viikolla pitäisi jaksaa vähän tätä viikkoa enemmän ja enimmäkseen hiihtäen. Saa nähdä kuinka käy, sillä koko viikoksi on luvattu kovia pakkasia ja jossain -15 asteessa menee oma hiihtopakkasrajani, ainakin jos tuulee.

Vko 5

Kulunut viikko sujui lomailun merkeissä ja siksi ohjelman toteuttaminen oli pelejä lukuunottamatta helppoa viikonloppuun saakka. Sitten kelit ja viikonloppumenot sotkivat suunnitelmia ja piti soveltaa. Määrällisesti ja laadullisesti viikko kuitenkin toteutui hyvin samanlaisena kuin pitikin. Viime viikonlopun ja alkuviikon hiihtojumit pilasivat vähän fiilistä, mutta viikonloppuna jaloissa oli pele-vauhdissa niin kevyt olo ja vauhtikin aiempaa parempaa, että uskon vauhtijuoksuunkin löytyvän tehoja pikkuhiljaa.

Ma: Lätkäpeli jäi väliin, mutta herättelin lihaksia 20' naruhyppelyllä. Illalla hiihtotreenien aikana 16,4 km vapaalla 65'. Olin melkoisen väsynyt viikonlopun vk-hiihdoista ja oli virhe hiihtää vitosen kilpalatua, sillä sen nousut kuormittivat entisestään ja kärsin lihasväsymyksestä perjantaihin asti.

Ti: Vein aamulla tytön kouluun ja jatkoin siitä samantien ladulle toteuttamaan ohjelman mukaisen hiihtotreenin eli 15,1 km/ 61'.

Ke: Ihan peruslenkki, 12 km/ 64'. Olin todella väsynyt, mutta onneksi maltoin pitää hiljaista vauhtia. Lätkä ja kuntopiiri jäivät väliin, joten missasin 40'.

To: Olisi pitänyt juosta 13,5 km/80' eli melkoista hissuttelua, mutta uusiksi meni. Aamulla naruhyppelyä ja kuntopiiriä, yhteensä 39'. Päivällä pakolliset lumityöt 30' ja illalla juoksun sijaan hiihto, 15,3 km 66'. Keli oli erittäin raskas märän lumen ja vesisateen takia ja oli vaikea hiihtää palauttavaa vauhtia.

Pe: Ohjelman mukaan 17,5 km pele, johon tosin kului aikaa 10' vähemmän kuin -87, koska jouduin puolessa välissä lisäämään vauhtia ehtiäkseni ajoissa hakemaan tytön liikuntatunnin hiihtoladulta, jonne saavuin juuri ajoissa, räkä poskella. 10' kuntopiiri jäi tekemättä.

La: Viikonlopun ohjelma meni täysin uusiksi. Ensinnäkin lauantain ja sunnuntain rytmitys vaihtui päittäin ja lopulta itse treenitkin olivat aika erilaisia. Lauantaina olisi ollut tunnin perushiihto, mutta sakea räntäsade ei houkutellut hiihtämään. Sen sijaan se houkutteli tekemään 30' lumitöitä, jonkan päälle tein 18' kuntopiiriä. Illalla lumisateen loputtua juoksin 8 km, josta 5,4 km "kovaa". Tällä korvasin sunnuntaille suunnitellun 50' vk-hiihdon, joka taas olisi korvannut vastaavan kestoisen hiihtosuunnistuksen. Aika paljon kevyempi treeni siis, mutta luulen, että oli hyvä ratkaisu kokeilla välillä vauhtijuoksua.

Su: Lauantaille suunniteltu 14 km hiihto vaihtui illalla tehtyyn 12 km juoksulenkkiin. Oli muuten sama lenkki kuin keskiviikkona ja nyt aikaa kului 61' eli 3' keskiviikkoa nopeammin ja jaloissa oli aivan eri tunne.

Viikon kokonaissaldo oli 9h 36min, joka jäi 24' suunnitellusta ennen kaikkea pelien puuttumisen ja uusiksi menneen viikonlopun takia. Juoksun ja hiihdon painotuskin oli vähän eri. Juoksua tuli nyt 50,5 km (-87 30,5 km) ja hiihtoa 46,8 km (-87 79 km).

Vko 4

On aika ironista, että nyt kun olen lähes tuplannut treenimääräni pariin viime vuoteen verrattuna, eivät vammat ja flunssat ole haitanneet juuri lainkaan menoa. Viime vuosien heikot esitykset lenkkipoluillahan ovat johtuneet ennen kaikkea selän ongelmista, joista on säteillyt kipuja myös nivusiin, reisiin ja alavatsaankin. Tämä taas on johtanut heikkoon motivaatioon ja kunto on ennestään laskenut. Viime talvena onneksi kuntoutin selkää fysioterapeutin ohjeiden mukaan ja vaikka en viime vuonna siitä vielä hyötynytkään, niin nyt tuntuu siltä, että selkä pysyy toimintakuntoisena, jos vain muistaa säännölliset keskivartalojumpat.

Mystisempää on se, että koko viime kesän pilannut jalkapohjavaiva on pysynyt kurissa juoksemalla ja venyttelemällä. Vaivojen taustalla onkin saattanut olla toiminnallisuuden puute ja treenin lisääminen on parantunut tilannetta mm. aineenvaihdunnan kohennuttua.

Menneellä viikolla valitettavasti sain hieman muistutusta keskivartalon kipujen harjoitusta haittaavasta vaikutuksesta. Työni haittapuoliin kuuluvat silloin tällöin kiinnipitotilanteet ja viime maanantaina tällaisen tilanteen yhteydessä alavatsa ja nivuset jotenkin kramppasivat ja kun kaiken kukkuraksi maanantai-illan hiihtolenkillä meinasin vetää lipat, paheni tilanne sen verran, että jouduin käytännössä passaamaan viikon mailapelit. Ympäri keskivartaloa säteillyt kipu aiheutti ikäviä, äkillisiä vihlaisuja, joita välttääkseni en halunnut tehdä nopeita suunnanmuutoksia tai kiertoja. Kipulääkkeiden ja lihashuollon turvin sain kuitenkin tehtyä muun suunnitellun ohjelman, vaikka hiihtäessä tulikin pari ikävää tuntemusta suksen lipsahdettua.

Ma: Ehdin hiihtää junnujen hiihtotreenien aikana 15,2 km/65' pertsaa, joka oli pari kilsaa vähemmän kuin ohjelmassa. Noihin vanhoihin hiihtokilsoihin ei tosin parane liikaa tuijottaa, sillä 5 km lenkit voivat olla todellisuudessa 4-5,5 km ja 1987 ei ollut käytössä gps:ää, joka kertoo totuuden.

Ti: Työmatkat juosten jäivät kilsan verran vajaaksi suunnitellusta 14,5 km setistä ja päivän pelikin meni pelailuksi kipujen takia, mutta illan lumitöillä (30') sain paikattua määrävajetta. Ihme kyllä kivutkin pysyivät kurissa, kun huolellisesti keskityin oikeisiin työasentoihin ja pidin paketin kasassa.

Ke: 11,9 km/61' juoksu, puoli kilsaa ja 9' vähemmän kuin ohjelmassa. Päiväpelit jäivät väliin.

To: 15,6 km/69' pertsaa Haikon pururadalla ja päälle 11' olohuonekuntopiiri (ohkp). Oikeasti tämä oli ohjelmoitu vasta perjantaille, mutta silloin oli tarjolla muuta ohjelmaa.

Pe: Tässä olisi sitten ollut torstain lepopäivä, mutta juoksin 6,5 km työmatkan ja koska lähdin myöhässä, juoksin vähän reippaammin eli 29 minuuttiin. Reppu selässä.

La: Hisupäivähän tämä olisi ollut, mutta tyydyin vk-hiihtoon Veikkolan urheilupyhätössä. Hisussahan tyyli on vapaa eli kaikkea luistelun ja rämpimisen väliltä, mutta vedin itse tällä kertaa pertsaa. Gps-data näytti, että 14,3 km:iin kului aikaa 54'35". Tämä on tietysti aika säälittävää vauhtia, mutta aika säälittävässä kunnossa on kalustonikin. Erityisesti tasatyöntöosuuksilla ja loivissa laskuissa tulee turpaan, jos ei ole viitsinyt laittaa luistoa sitten viime kevään. Tehoja sain kyllä kivasti irti. Verryttelynä 28' hiihtoa eli 2,4 + 3,3 km. Yhteensä aikaa treeniin kului 82', joka vastasi koko lailla tavoitetta.

Su: Taas "hisua". Tälläkin kertaa sama ohjelmanmuutos perinteisen tyylin vk-hiihtoon. Nyt piti onneksi jaksaa vain 40'. Olin nimittäin aivan hapoilla ja kun kelikin oli tuulineen ja uusine lumineen lauantaista hitaampi, en edes yrittänyt mennä ihan yhtä kovaa. 5 km kierrokseen meni nyt pari minuuttia kauemmin eli ehdin 10 km 41 minuutissa. Alkuverkkana 2,5 km hiihto ja loppuverkkana 2,5 km juoksu. Taas tehollisesti hyvin autenttinen päivä alkuperäisen suhteen, sillä treenin kokonaisaika oli samaiset 70'.

Koko viikon saldo, 8 h 3 min jäi 22 minuuttia vajaaksi lähinnä pelien poisjäämisen takia.

Vko 3

Palasin onnistuneesti lähes ortodoksisen tarkkaan ohjelman toteuttamiseen. Lähes. Huomasin nimittäin joitain eroja 15-vuotiaan koululaisen ja 39-vuotiaan kolmen lapsen isän ajankäytössä ja treenaamiseen keskittymisessä. 1987 ei tarvinnut valvoa yhtenä yönä kahta tuntia hampaiden puhkeamisesta levottomaksi tulleen 8-kuukautisen kanssa, eikä seuraavana yönä venyttää nukkumaanmenoa parilla tunnilla oksentelevan 7-vuotiaan takia. Eikä tarvinnut aikatauluttaa omia treenejä lasten treenien mukaan tai istua koulupäivän jälkeen eri työryhmissä kehittämässä koululaitosta. Kaikesta tästä johtuen olinkin torstaina niin lopussa, että silloin oli pakko levätä. Luulin jopa olevani itse oksennustaudissa, mutta en kai sitten ollutkaan.

Ma: Tässä olisi pitänyt pitää vielä pakkaslepo, mutta ennakoin loppuviikon haasteellisen ohjelman ja heitin 25' lumitöiden päälle vielä 7,9 km/42' lenkin.

Ti: Extrana päivällä koulussa lätkää, tehollinen aika 30'. Illalla olisi ollut ohjelmassa 14,5 km pele ja 5' kuntopiiri, mutta arvioin lenkin pituuden väärin ja juoksin pari kilsaa vähemmän, tosin viimeiset nelisen kilsaa reippaammin.

Ke: Koululiikuntaa 1987 ja 2011. Puolen tunnin lätkän tosin vaihtuin 25' sählyyn.
Töiden jälkeen menin heti hiihtämään. Yön lumisateen jäljiltä baana oli ajamatta, joten kilsat (13,3) jäivät vähän vajaaksi, kun taas aikaa meni pari munuuttia kauemmin.

To: Lepopäivä siirtyi tähän. Kahden edellisen yön yhteensä 11 h yöunet rassasivat niin paljon, että en enää klo 19 jälkeen kyennyt toteuttamaan suunniteltua 14 km peleä.

Pe: Suoraan töistä ladulle, ainakin 20 km vapaata/98' (gps flippasi ja tarjosi aika mielenkiintoisia reittejä). Viiden minuutin kuntopiiri jäi tekemättä, sillä kotona halusin suoraan saunaan.

La: Kahden treenin päivä. Aamulla puoli kilometriä ohjelmasta lipsuen 11,5 km/61' pele. Iltapäivällä puoli kilometriä ohjelmaan merkattua enemmän, 13,4 km hiihto/64' pertsalla ja lumityöt, 14' päälle.

Su: Taas kahden treenin päivä. Aamulla olisi oikeastaan pitänyt hiihtosuunnistaa 13 km, mutta se ei nyt oikein käynyt, joten verryttelyhiihdin 1,8 km, jonka jälkeen hiihdin aikalailla täysiä 12,5 km 45 minuuttiin. Vapaalla. Ei mikään päätähuimaava vauhti, mutta ei minulla ole kalustokaan kunnossa. Päälle vielä 1,6 km verkkahiihto.
Illalla olisi pitänyt hiihtää vielä 14 km, mutta nyt oli aika mennä koutsaamaan 9-vuotiasta tytärtä perinteisen hiihdossa. Hiihdimme yhdessä 8,9 km/55' tekniikkaan paneutuen, mikä sopi enemmän kuin hyvin palautteluksi aamuisesta. Kotona tein vielä 12' kuntopiiriä, erityisesti syviä keskivartalolihaksia.

Kaiken kaikkiaan tästä tuli erinomainen treeniviikko, paras pitkään aikaan. Kokonaismäärää kertyi 10 tunia ja 6 minuuttia, jolla jäin vuodesta -87 9 minuuttia. Hiihtokilsoja tuli 71,5, joka jää 8 km ohjelmasta, mutta juoksua (31,5 km) tuli kilometrin verran enemmän. Pahamaineisia lumitöitä oli vain 39' ja muuta voimaa 12'.

Vko 2

Ei tullut varsinaista pakkasviikkoa, vaikka viikonloppuna vähän kylmempää olikin. Sitä vastoin alkuviikosta satoi vettä ja treenikelit olivat kelvottomat jäisten reittien takia. Onneksi keskiviikkona tuli taas lunta, joka kohtuuhyvin tarrasi jäähän kiinni ja teki tiet taas juoksukuntoisiksi.

Vuonna 1987 tähän aikaan siis pakasti ja kunnolla, 11 päivän ajan. Siitä johtuen viikon ohjelmassa ei ollut muuta kuin 10' kuntopiiri keskiviikkona ja Lynxin jumppa, 65', torstaina. Ihan näin löysästi en viitsinyt ottaa, mutta pidin kuitenkin selkeän lepoviikon, jotta jaksan toteuttaa ohjelmaa eteenpäin.

Ma: Ohjelman mukainen lepo. Tai tein kyllä vähän lumitöitä eli heittelin loskaa pois pihasta, mutta niin lungisti, että seuran valmennusjohtoa miellyttääkseni en merkinnyt harjoitukseksi.

Ti: Juoksin töihin hengenvaarallisen liukkaalla kävelytiellä ilman nastareita. Vedin silti n. 4 km pätkän 6,5 km lenkistä reipasta pk:ta n.17 minuuttiin. Iltapäivällä pelasimme vielä oppilaiden kanssa lätkää ja teroitetuilla luistimilla sain siitä ihan kelpo 30' treenin.

Ke: Meni näköjään päivät sekaisin ja vedin Lynxin jumppapäivän vahingossa jo keskiviikkona. Lämmittelyosion kuittasin 20' naruhyppelyllä ja tein päälle 40' kuntopiiriä.

To: Ohjelman mukainen lepo.

Pe: Työmatkat eli 6,5 + 6,5 km juosten. Kevennys treeniin oli vaikuttanut positiivisesti ja juoksu maittoi ihan hyvin kotiinkin päin. Vedin jopa lopussa yhden tonnin reippaammin eli 3'54", joka lipsuvalla alustalla, töiden jälkeen ja reppu selässä on on tyydyttävä tulos.

La: Ajelin Paimioon seuran leirille ja pääsin viettämään aikaa n. 15 hemaisevan naisen seurassa naisten pukuhuoneessa. Harjoitukseksi tätä ei voi kuitenkaan laskea. Pukuhuonepalaverin jälkeen heitin 29' verkkalenkin Suskin kanssa ja sitten ajelin kotiin.

Su: Meinasin levätä koko päivän, mutta iltapäivällä hermo petti ja hyödynsin herkät jalat tekemällä kauden ensimmäisen kunnollisen kimmoisuusharjoituksen. Kotoa löytyi pitävä alusta olohuoneesta ja rappusista. Kevyillä jaloilla jopa tuntui kimmoisalta.

Koko viikolla treenasin vajaa neljä tuntia, joista juoksun osuus oli 25 km, reilu 2 tuntia. Treeniä tuli 2,5 tuntia enemmän kuin vuonna 1987, mutta 2 tuntia vähemmän kuin viikko sitten suunnittelin tekeväni. Tällainen lepoviikko sopi kuitenkin hyvin tähän väliin, sillä jumi suli hieman ja nyt luulisin jaksavani taas mössöillä ohjelman mukaisen 10 tunnin viikon.

Vko 1

Vuoden 2011 ensimmäinen viikko ei mennyt lähimainkaan niin kuin vuoden 1987 vastaava. Ensinnäkin, kontaktia naissukupuoleen oli selvästi enemmän nyt, samoin lievästi keskeneräisen omakotiasujan pikku puuhastelua. Treeniä olikin sitten vähemmän tai ainakaan en pysynyt ohjelmassa.

15-vuotiaana treenaaminen on äärimmäisen yksinkertaista ja helppoa, jos motivaatio vain on kohdillaan. Koulu ehkä häiritsee jonkin verran ja jos vanhemmat yrittävät vähän kasvattaa, niin jotain kotityövelvollisuuksiakin saattaa olla. Mutta jos on onnistunut pysyttelemään erossa seurustelusta ja osaa sanoa kavereille ei, on helppo seurata maantien ja metsän kutsua. Vuonna 1987 ei ollut edes nettiä, joten palautuminen treeneistäkin sujui paremmin sängyllä pötköttäessä kirjaa lukien ja musiikkia kuunnellen. Nyt 39-vuotiaana asiat ovat toisin. On työ, kolme lasta ja vaimo. Viittä vaille valmis talokaan ei valmiiksi tule, jos mitään ei tee sen eteen. Lisäksi täytyy kirjoittaa omaa blogia ja lukea muiden, analysoida omaa ja seuran naisten harjoittelua sekä yrittää muuten vaan pysyä perillä kaikista mahdollisista asioista. Näin ollen aikapula ja riittämätön palautuminen vaanivat koko ajan ovella. Ollaan siis aika kaukana Vebjörn Rodalin 24h-urheilijan statuksesta.

Ma: Aamuinen 45' minuutin lumen pudottelu katolta rasitti sen verran, että helpotin kilometrillä päivän 18 km hiihtolenkkiä eli saaliina oli 17,3 km/ 79'.

Ti: Kuskasin lapsia mummolaan ja Liikuntamylly osui lähes matkan varrelle. Ohjelmassa ollut 13,5 km toteutui kilometrien osalta suunnilleen, mutta ajallisesti meni reilu 20' nopeammin, sillä 13,2 kilsaan sisältyi 10 x 200 m, 2 x 2000 m ja 1 x 1000 m. Ei kulkenut.

Ke: Piti hiihtää 21,5 km ja tehdä vähän kuntopiiriä päälle, mutta aamupäivällä olin todella väsynyt ja venytin lenkille lähtöä, kunnes käsky kävi, että nyt voisi alkaa laittaa niitä eteisen ja keittiön lattialistoja. Pitkän tauon jälkeen homma oli vähän hakusessa, joten lenkille pääsin vasta illalla ja vaihdoin keskiviikon ja torstain treenit päitäin eli juoksin 10,2 km/ 52'.

To: Listoittaminen jatkui iltaan asti ja sitten lähdin hakemaan lapsia mummolasta. Siellä oli tarkoitus hiihtää Kalljärven peltoladulla otsalampun valossa pari kiekkaa eli n. 16 km, mutta koko päivän tuiskunnut tuuli sotki suunnitelman. Sinnittelin täysin umpeen tuiskunneella ladulla 4,8 km 28 minuuttiin ja tein päälle 22' mutsin stepperillä.

Pe: Tästä alkoi vuoden 1987 pakkasjakso. Perjantaista sunnuntaihin tein pakkaslenkkiä, mutta sitten lopahti, kun mittari laski -30 asteeseen. Tämän viikon perjantaina olisi pitänyt juosta 8 km, mutta suunnitelma lopahti aamupäivän listojen laittamiseen. Silloin olisi ollut vielä ihan hyvä keli, mutta kun lopetin urakkani oli jo pari tuntia satanut lunta ja sade sen kuin tiheni, joten lumitöiksihän (29') se taas meni ja päälle hypin narulla 21'.

La: Vaihdoin 11 km juoksun 13,4 km hiihtoon. Päälle ohjelman mukainen 15' kuntopiiri.

Su: Piti tehdä 11 km juoksu ja 30' kuntopiiri. Päivä meni yksinhuoltajana, mutta illalla juoksin 8 km 39', josta 4 km reippaasti. Alkuverryttelynä kolasin (19')lämmenneen ilman ja vesisateen kerryttämät loskat pois pihan lumenluontialueilta.

Viikon kokonaissaldo 7 h 54 min jäi alkuperäisestä reilun tunnin. Juoksukilsoissa jäin 12 km ja hihdossa vajaa 20 km suunnitellusta. Kaiken kaikkiaan vähän ihme viikko. Ehkä kaipasin lepoa. Tai ehkä asenne oli pehmeä sen takia, että ensi viikolle on ohjelmassa tajolla vain yksi 10' ja yksi 65' kuntopiiri ja ajattelin siitä ohjelmasta hieman livetä ja urheilla ainakin kuusi tuntia.

Vko 52

Alla oli palauttava viikko, mutta olo ei ollut palautunut. Etureidet ja lonkan koukistajat olivat jumissa melkein joka lenkillä ja yritin vaikuttaa asiaan ottamalla usean lenkin yhteydessä spurtteja ja tein juoksutekniikkaa lenkkien lomassa. Lisäsin myös venyttelyä. Jumiuttavia lumitöitä piti tehdä aika paljon ja merkitsinkin ne lähes sellaisinaan harjoitukseksi kahdesta syystä: teen ne yleensä sellaisella tempolla, että siitä väsyy ihan kiitettävästi ja toisaalta ne sotkevat ajankäytöllisesti muun ohjelman toteuttamista.

Ma: Aamu lähes täsmälleen ohjelman mukaan eli 14 km/ 73' legendaarisella Myllytien lenkillä Veikkolassa, jolla veikkaan myös vuoden 1986 lenkkini tehneen. Illalla piti tehdä vielä perusteelliset lumityöt, 45'.

Ti: Ohjelmassa oli sellainen kummallisuus kuin 13,5 km/ 90' ja merkintä "osa kävellen". Syytä ei ollut (kuten "väsytti), mutta veikkaan, ettei ollut etukäteen suunniteltu juttu. Kunnioitin ohjelmaa ja 14,6 km/ 81' lenkkini lomassa kävelin 3 vajaan puolen kilsan pätkää lumisilla poluilla. Niiden vastapainoksi vähän poikkesin ohjelmasta ja otin yhden kolmen ja yhden seitsemän minuutin irrottelun.

Ke: Lamppulenkki-päivä, mutta ei tuonne 50-60 senttiseen hankeen enää jaksa mennä 100 minuutiksi remuamaan. Sen sijaan hiihdin pertsaa 20,7 km/ 94'.

To: Vaihdoin torstain ja perjantain päittäin, mutta vähän vajaaksi jäi suunniteltu 14,5 km/ 90' lenkki, vaikka hitaasti taapersinkin uudessa lumessa. 13,1 km/ 72' todella hidasvauhtiseen lenkkiin sijoittelin juoksutekniikkaa ja spurtteja, että saisin jumia laukeamaan. Illalla piti TAAS tehdä lumitöitä. Tällä kertaa reilu 20'.

Pe: Uudenvuodenaatto. Ostin Skanssin kauppakeskuksesta uudet dandy-housut talven viileitä bileitä varten. Kävin myös parturissa, mutta en pyytänyt alennusta, vaikka naapurini sattuu kyseisen parturi-kampaamo -ketjun omistaja olemaankin. Uuden lookini innoittamana juoksin Paraisilla sightseeing-treenin keskustassa ja Vanhassa Malmissa. Alkumatkasta vilkuilin jopa sprinttikarttaa pujotellessani Paraisten kapeilla kaduilla. Pimeys yllätti kuitenkin nopeasti ja loppu oli perus-peleilyä, yhteensä 11,1 km/ 59'.

La: Vaikka vuoden 1987 viikko 52 lauantai ei Uudenvuodenpäivä ollutkaan, niin ohjelmassa oli silti sopivasti lepo kurkkukivun takia. Jotain kurkkukipua ja väsymystä oli nytkin, joten lepäsin muuten, mutta illalla piti tehdä 30' lumityöt.

Su: Tämä sunnuntai olisi ollut ohjelman mukaan kovin erikoinen päivä: aamulla 10,5 km hiihto + 6,5 km juoksu/ 100' ja iltapäivällä 12 km hiihto + 2,5 km juoksu/ 80'. Noita kahta treeniä olisi kuitenkin ollut aika vaikea saada mahtumaan kaikkien muiden menojen sekaan ja kun Felix herätti jo ennen seitsemää, päätin ensimmäistä kertaa tällä harjoituskaudella lähteä katsomaan, olisiko porvoolaisia traaneja Porvoonjoen kävelysillalla klo 9 valmiina lähtemään pitkälle lenkille. Starttasin kotoa klo 8.30 ja matkalla jo näin, että Asmo Ahola nylkytti parin sadan metrin päässä edellä ja jossain vaiheessa näin, että Ekblomin Tommy tuli saman verran perässä. Kokoontumispaikalla vajaa 6 km päässä kotoani oli vielä kaksi kaveria lisää ja heitimme sellaisen lenkin, että kellon näyttäessä vajaata kahta tuntia erkanin vielä mukana olevista kahdesta kaverista ja juoksin kotiin. Matkaa kertyi 23,4 km ja aikaa meni 2 tuntia ja 2 minuuttia. Illalla tein vielä vartin verran liikkuvuuspainotteista kuntopiiriä ja venyttelin kunnolla, että jumi alkaisi pikkuhiljaa sulaa.

Viikon harjoitusmääräksi tuli 10 h 11 min, josta juoksua oli 76 km ja hiihtoa 20 km. Ensi viikolla pääsen vihdoin vuoden 1987 harkkapäiväkirjan pariin. Tuohon aikaan aloitin uuden päiväkirjan täytön vuodenvaihteesta ja vasta muutama vuosi myöhemmin siirryin nykyiseen käytäntööni, jossa Smålandskavlen toimii vedenjakajana vanhan ja uuden kauden välillä.

Ohjelma muuttuu nyt niin, että hiihdon määrä lisääntyy, mutta kokonaismäärät pyörivät samoissa lukemissa kuin marras-joulukuussa. Tosin vuoden 1987 viikoille 1-3 osui aika pahoja pakkasia; 11 päivän aikana yhtenä päivänä -20 astetta, muina päivinä -25 - -35 astetta, joten pieniä treenivaikeuksia oli tuolloin.