Viimeisten parin viikon blogihiljaiselo ei onneksi tarkoita hiljaiseloa treenirintamalla. Mitään mullistavaa en ole tehnyt, mutta kilpailukausi on avattu, kuumeesta ja vatsanväänteistä kärsitty ja Ruotsissa on nähty sellainen ihme kuin rap-artistin keikka suunnistuskisoissa. Harjoitusohjelmaakin olen noudattanut kohtuullisen tunnollisesti, mutta terveysongelmien takia määrät ovat jääneet suunnitelluista.
Vko 16
Ma: Leiriviikon päälle ohjelmoitua lepopäivää ei nyt olisi tarvittu, mutta tukkoisuudesta putsatut ja ärtyneet korvat kaipasivat treenitöntä päivää.
Ti: 7,5 km/45' palauttava lyheni 4 km:iin. Tarkoitus oli hyödyntää koulun liikuntatuntia, mutta hyödyntäminen jäi lyhyeen, koska piti palauttaa yksi ahdistunut oppilas takaisin koululle.
Ke: Ohjelman mukainen 8 km lenkki, tosin 12' kovempaa kuin vuonna 1987 eli 38 minuuttiin.
To: Nykypäivän Peeter Pihlin ja menneiden aikojen Maarian Mahdin innoittamana toteutin ohjelmassa olleen 8 km vauhtileikittelyn ns. vuorotonneina eli joka toinen reipasta, joka toinen kovaa. Kaiken kaikkiaan juoksin nyt 10 km, josta 6 km vuorotonneja aikaan 23.02 kovimman tonnin oltua 3'24" ja hitaimman 4'09". Kulku ei ollut ihan yhtä hyvä kuin edellisellä viikolla.
Pe: Pidensin 5 kilsan lenkin 8,5/48' polkulenkiksi. Porvoossa oli vielä lunta.
La: 1987 juostiin tällä paikalla Isotonic. Isotonic on nykyään FinnSpring ja se olisi nytkin ollut tarjolla, mutta vaimo ei innostunut lähtemään Yläneelle. Niinpä avasin suunnistuskauden tekemällä oman suunnistustreenin Sipoossa, jossa alkumatkan kalliot olivat sulia, mutta loppumatkan kuusikko luminen ja märkä. Niinpä suunniteltu 8 km jäi vajaaksi, sillä jalat eivät tykänneet kylmästä ja märästä. Luovutin 6,5 km kohdilla, joka oli sinänsä sääli, sillä siihen asti oli kulkenut.
Su: Isotonic-viestin päivä. En lähtenyt puolustamaan vuoden 1987 voittoa, vaan vedin 6 km/28' verryttelyn maanantain Silja-rastien valmisteluksi.
Yhteensä treeniä 3h 56', joka jäi tavoitteesta vajaan tunnin.
Vko 17
Ma: Silja-rastien 6,5 km/48' suunnistus + 2 km verkat 15,5 km pelen sijaan. Ei kulkenut, eikä sujunut. Vartin kuntopiiri jäi tekemättä.
Ti: Liikuntatunnilla 9,5 km/52' hölkkä ja illalla 6,1 km/32' vajuilu eli vaunujuoksu. 18 km/110' olisi ollut ohjelmassa.
Ke: Tiistain ja keskiviikon setit menivät päittäin vaihtoon eli vedin nyt 18 km pelen, josta ensimmäiset 9,5 km vaunujen kanssa. Lenkin jälkeen iski vilu ja lihaskivut. Vartin kuntopiiri jäi tekemättä.
To: Kuumeessa. Väliin jäi 11 km pele.
Pe: Ihan kuin torstai. Niin ohjelman kuin toteutuksenkin suhteen. Todella hiljaisia muuten olleet nuo 11 km pelet, 70 ja 75'.
La: 1987 juoksin tähän paikkaan toisen Tiomila-juoksuni ja ensimmäistä kertaa Lynxin ykkösessä. Nykyisin paremmin matkanjärjestäjänä tunnettu Simo "Finncom" Sukselainen poti muistaakseni polvea ja luovutti kilpailupaikalla itselleni 12,7 km:n toisen osuuden. Tuohon aikaan viesti starttasi aiemmin ja koko osuus oli valoisa. Lyhyet osuudet olivat pimeällä ja siksi sain noin pitkän osuuden. Selvisin kuitenkin kunnialla, sillä aikaa meni 1.25 ja kirkkonummelainen suunnistusvaikuttaja ja uskonnon opettaja aiheuttikin seuraavalla viikolla hämmennystä yläasteella huutaessaan innostuneena minuulle:" Mahtava juoksu Jussi. Joukkueen toiseksi parasta kilometrivauhtia". Pakko kai juoksuun oli olla tyytyväinen, vaikka kaksi kertaa kävin väärällä hajonnalla ja tein molemmissa paikoissa 3-5 minuutin pummit.
Tämän vuoden Tiomilassa lauantain ohjelmaan kuului MS Parman naisten koutsaaminen ja hyvin naiset juoksivatkin, vaikka tavoite 10 sakkiin pääsemisestä jäi kuuden sijan ja kolmen minuutin päähän. Ilta huipentui sitten siihen Botkyrkan oman pojan, Dogge Doggeliton, kolmen biisin rap-showhun.
Su: 1987 tämä oli lepopäivä, mutta nyt sain kunnian juosta MS Parman kakkosjoukkueessa ankkuriosuuden. Onneksi muut kaverit juoksivat niin hyvin ja sain juosta koko 16,5 km, enkä joutunut yhteislähdön lyhennetylle versiolle. Loppuviikon sairastelun ja lauantain huoltohommien jälkeen lyhyt versio olisi kyllä riittänyt, sillä osuuteeni meni aikaa 1.53 ja risat. Jaksoin puolitoista tuntia, sitten alkoivat krampit ja pian perään energiat loppuivat. Kerjäsin jopa YKV:n ankkurilta geelin, ettei tarvinnut kävellä vikaa 1,5 kilsaa. Suunnistamattomuudesta ja huonosta keskittymisstä johtuen osuuden alkukin sujui huonosti, mutta kilometrit 3-13 uskon suorittaneeni kutakuinkin sellaista vauhtia, joka vastaa tämänhetkistä tasoani. Tyytyväinen olisin ollut noin 10' parempaan aikaan.
Sairastelujen takia viikon suunniteltu tuntimäärä 9h 35' jäi vajaaseen kuuteen tuntiin. Nyt pitäisikin saada taas vähän lisää määrää, sillä kone tuntuu kaipaavan kisojen lisäksi myös kilsoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti