Kevään kilpailukausi on ensi viikonloppuna juostavaa Jukolaa vailla valmis. Juostujen kisojen ja harjoitusten perusteella voi tehdä joitain johtopäätöksiä harjoittelun onnistumisesta.
Kunto on tällä hetkellä paras viiteen vuoteen, mutta suorituksissa se ei ole vielä näkynyt. 40-vuotias kroppa olisi ehkä tarvinnut talvella vähän monipuolisempaa ja enemmän ärsykkeitä antavaa treeniä. Toisaalta touko-kesäkuussa en ole pystynyt treenaamaan -87-ohjelman mukaan ja tekemättä ovat jääneet nimenomaan suorituskyvyn kannalta tärkeimmät treenit eli kovavauhtiset suunnistukset. Suurimpana syynä ongelmiin oli toipilaana juostu Tiomilan ankkuriosuus, jonka jälkeen pohkeet olivat pari viikkoa ihan turtana. Suunnistusmenestystä ajatellen olen ylipäänsä suunnistanut liian vähän ja vasta viime viikonlopun Suunto Gamesissa juoksu muistutti kilpaurheilua. Jaksamisen kanssa ongelmia ei ole oikeastaan ollut Tiomilaa ja varauksin SM-ep:ä lukuunottamatta.
Vauhtiongelman ratkaisemiseksi on olennaista tehdä kesällä pari asiaa vähän paremmin. Olen tullut siihen tulokseen, että hyvästä kunnosta tai hapenotosta ei ole hyötyä, jos jalat ja keskivartalo eivät toimi. Juoksuvauhtia ovat rajoittaneet mielestäni ennen kaikkea lantion seudun jäykkyys (lonkan koukistajat, alaselkä) ja voiman puute metsäjuoksussa. Kun Jukolan jälkeen palaan taas retro-treenaamisen pariin, on huomioitava pari asiaa: aamujumppa 3-4 kertaa viikossa ja koordinaatioharjoitukset peruslenkkien lomassa. Vauhtejakin pitänee varioida vähän enemmän. Suunnistusjuoksuun otan kuuriksi FIN5-rastiviikon ja muutenkin teen ohjelmanmukaiset maastotreenit tavalla tai toisella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti